Oman äidinkielen opetus velvoittavaksi

SUKOLin vaalitavoitteita avataan blogisarjassa, jonka neljäs kirjoitus käsittelee oman äidinkielen opetusta.

SUKOLin ja SARAVEn vaalitavoite numero 8. kuuluu näin:

⁠Kunnat tulee velvoittaa oman äidinkielen opetuksen järjestämiseen, ja ryhmäkoot tulee pitää maltillisina. Oman äidinkielen hallinta edistää koulun opetuskielen (suomen tai ruotsin) oppimista ja integraatiota sekä parantaa oppimisvalmiuksia muissa oppiaineissa koulussa ja edistää työllistymistä. Samalla yhteiskunnallinen osallisuus lisääntyy.

Euroopan nykykielten keskuksen (ECML) mukaan kielitaito on sosiaalista pääomaa, koska se mahdollistaa viestinnän ja suhteiden luomisen muiden kielten puhujien kanssa. Euroopan yhteiseen kielipoliittiseen strategiaan kuuluu 1+2-sääntö, jolla pyritään pitämään huolta Euroopan kielivarannosta kunnioittamalla ja arvostamalla kaikkia kieliä, myös jokaisen oppilaan omaa äidinkieltä. Euroopan arvojen mukaan koulutuksen ja sivistyksen prosessin kautta tavoitellaan ainakin kolmen kielen opettelua: oman äidinkielen ja vähintään kahden vieraan kielen, joista toinen voi olla kohdemaan kieli eli koulutuksen virallinen kieli.

Oman äidinkielen opetusta tarjoaa 85 opetuksen järjestäjää, joista suurin osa on kuntia (kuntien lukumäärä Suomessa on yhteensä 309). Järjestämättä jättämisen syitä kunnissa ovat säästöt ja poliittiset päätökset, jotka poikkeavat opetussuunnitelman tavoitteista. Asenteet vaikuttavat: eräässä kunnassa huoltajat koostivat valmiin listan oman äidinkielen opetukseen ilmoittautuneista, mutta kunta kieltäytyi silti opetuksen järjestämisestä.

Epätasainen oman äidinkielen opetuksen järjestäminen asettaa monikieliset oppilaat eri kunnissa epätasa-arvoiseen asemaan, kun äidinkielen opetuksen saatavuus rajautuu asuinpaikkakunnan mukaan.

Kunnat tulee velvoittaa oman äidinkielen opetuksen järjestämiseen Ruotsin mallin mukaan. Oman äidinkielen opetusryhmät ovat pääsääntöisesti hyvin heterogeenisia. Opetus poikkeaa tavallisesta A1- tai A2-kielen opetuksesta, sillä ryhmään kuuluu eri-ikäisiä lapsia eri luokka-asteilta. Oman äidinkielen opetus on äidinkielen opetusta, ei vieraan kielen opetusta. Opetuksen sisällöt voivat olla vaativia – perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan aineen arviointikriteerit ja opetustavoitteet vastaavat lähinnä suomen ja ruotsin oppimääriä. Oman äidinkielen opetuksen erikoispiirteiden vuoksi opetuksen ryhmäkoot tulee pitää maltillisina.

Monikielisiä ammattilaisia tarvitaan Suomen työmarkkinoilla jo nyt: psykologeja, puheterapeutteja, lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Monikielisyys on tärkeä voimavara Suomen yhteiskunnalle. Tämä osaaminen on jo olemassa monikielisillä oppilailla, sitä tulisi vain osata kehittää ja hyödyntää. Olemassa olevan kielitaidon tukeminen on kustannusten näkökulmasta edullisempaa kuin uuden kielitaidon rakentaminen alusta alkaen.

Oman äidinkielen vahva osaaminen kehittää oppilaan akateemisia taitoja, muun muassa luku- ja kirjoitustaitoa sekä monilukutaitoa. Esimerkiksi lukemisen harrastamisella on selitetty menestystä PISA-testissä. Oman äidinkielen opetus panostaa oppilaiden lukutaidon kehittämiseen, tukee muiden kielten oppimista ja parantaa koulumenestystä. Lisäksi se toimii koulupudokkuutta ja syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä. Oman äidinkielen opetus ei ole pois suomen tai ruotsin kielen opetuksesta, vaan se tuo 2 viikkotuntia lisää lukutaidon harjoittelua. Psykologinen hyvinvointi on olennainen tekijä koulunkäynnissä, ja oman äidinkielen opetusryhmä on paikka, jossa oppilas vahvistaa omaa identiteettiään ja saa onnistumisen kokemuksia.

Hallitusohjelmatavoitteet 2027–2031

Kirjoittaja Larissa Aksinovits on Oman äidinkielen opettajat ry:n puheenjohtaja.

Lue seuraavaksi

Siirry uutishuoneeseen