Hallitusohjelmatavoitteet 2027–2031

Vieraiden kielten koulutuksen tulevaisuus edellyttää kansallisia toimenpiteitä

1. On luotava valtakunnallinen monikielisen Suomen kielistrategia. Suomalaista kielivarantoa, vieraat kielet mukaan lukien, tulee voida ennakoida, ohjata ja kehittää systemaattisesti ja suunnitelmallisesti. Tarvitaan tutkimukseen ja asiantuntijatietoon pohjautuva laaja-alainen kielistrategia ja sen ohjaamia konkreettisia toimenpide-esityksiä, jotka monipuolistavat ja vahvistavat vieraiden kielten opetusta ja osaamista. Yhteiskunnassa tulee olla taho, jolla on ajantasainen kokonaisnäkemys muuttuvista kieli- ja kulttuuriosaamisen tarpeista ja olemassa olevasta kielten koulutustarjonnasta valtakunnan tasolla. Monipuolinen kieli- ja kulttuuriosaaminen on kriittinen osa Suomen kansainvälistä toimintaa ja kansallista kokonaisturvallisuutta.

2. Perusopetuksessa tulee turvata kieltenopetuksen yhdenvertaisuus. Jokaisella oppijalla tulee olla oikeus opiskella vähintään kahta kieltä kotimaisten kielten lisäksi asuinpaikastaan riippumatta. Yhdenvertaisuus voidaan turvata lisäämällä opetuksen järjestämisen velvoittavuutta. Opetussuunnitelmien ja koulutuksen ohjausjärjestelmää tulee vahvistaa siten, että muutkin vieraat kielet kuin englanti ovat todellisia opiskeluvaihtoehtoja. Kunnissa opetuksen järjestäjien tulee järjestää useamman A1-kielen ja A2-kielen opetusta. A2-kielen opetus tulee aloittaa 3. luokalta. A2-kielen opetuksen toteuttamiseen tulee olla korvamerkittyä valtionrahoitusta. Opetuksen järjestäjiä velvoitetaan yhteistyöhön kieliryhmien perustamisessa ja jatkumon takaamisessa asteelta toiselle.

3. On luotava edellytykset sille, että vieraita kieliä opiskellaan kieltenopettajan johdolla alakoulusta lähtien. Kielikoulutuksen laatu on edellytys hyville oppimistuloksille ja toiminnan taloudellisuudelle. Kielitaitoiseksi kasvaminen edellyttää pitkää ja systemaattista kielipolkua pedagogisesti pätevän kieltenopettajan opastamana. Peruskoulussa kieltenopetusta on siirretty säästösyistä aineenopettajilta luokanopettajille, joilla ei ole kielen erikoistumisopintoja tai täydennyskoulutusta kielen opettamiseen.

4. Lukion ja ammatillisen toisen asteen kieliopintojen tarjonta ja laajuus on varmistettava, ja ylioppilastutkinnon kehittämiselle tulee varata riittävä rahoitus. Lukiokoulutuksen osalta suullisen kielitaidon koe tulee saattaa osaksi ylioppilastutkintoa. Opiskelijoille on turvattava yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa valitsemansa kielen oppimäärä ja saada laadukasta opetusta kunnasta ja koulusta riippumatta. Tämä on tärkeää jatko-opiskeluihin ja työelämään sijoittumisen kannalta. Ammatillisen toisen asteen kieliopintoja on lisättävä ja monipuolistettava, sillä ammatillisen koulutuksen suorittaneista yhä useamman odotetaan jatkavan korkea-asteelle, mutta erityisesti kieliopinnoissa ei nykytilanteessa päästä jatko-opintojen vaatimalle tasolle.

5. Korkeakoulutuksessa kielikeskukset takaavat eri asiantuntija-alojen laajan ja monipuolisen kieli- ja kulttuuriosaamisen. Korkeakoulujen rahoitusmallissa tulee ottaa huomioon, että kansainvälistymistavoitteet kasvattavat kielikoulutustarpeita. Vieraiden kielten osaaminen on edellytys Suomen menestymiselle kansainvälisessä toiminnassa. S2- ja R2-opetusta on vahvistettava suomalaisen työelämän kestävyyden varmistamiseksi.

6. Yliopistojen rahoitusmallissa on otettava huomioon tieteenalojen väliset erot. Vieraiden kielten tutkintokoulutus on yksi aloista, joka edellyttää runsaita opetusresursseja. Koulutus nojaa pienryhmiin, joita ilman se ei voi toteutua. Opetusresurssien tarve rinnastuu joidenkin muiden tieteenalojen opetuksen infratarpeisiin. Tarve tulee huomioida rahoitusmallissa, jotta voidaan turvata monipuolinen ja laadukas kielten korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen jatkuvuus Suomessa.

7. Opettajankoulutusta on uudistettava, ja pätevien kieltenopettajien riittävyys on turvattava. Kieltenopettajien muunto- ja täydennyskoulutusta tulee järjestää saavutettavasti, suunnitelmallisesti ja tehokkaasti, jotta voidaan vastata muuttuviin tarpeisiin. Opettajien osallistumista omaa opettajuuttaan vahvistavaan täydennyskoulutukseen tulee tukea. Opettajalla tulee jatkossakin olla pedagoginen vapaus päättää, millaisia opetusmenetelmiä ja -materiaaleja hän käyttää.

8. Kunnat tulee velvoittaa oman äidinkielen opetuksen järjestämiseen, ja ryhmäkoot tulee pitää maltillisina. Oman äidinkielen hallinta edistää koulun opetuskielen (suomen tai ruotsin) oppimista ja integraatiota sekä parantaa oppimisvalmiuksia muissa oppiaineissa koulussa ja edistää työllistymistä. Samalla yhteiskunnallinen osallisuus lisääntyy.

Målen för riksdagsvalet 2027 publiceras på svenska inom kort.

Lisätietoa vieraiden kielten opetuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta:

Kolehmainen, Leena; Johansson, Marjut; Lähteenmäki, Mika; Vilkuna, Outi & Koistinen; Satu (2025): Vieraiden kielten opiskelun ja osaamisen tulevaisuus Suomessa. Visioraportti. (20 s.) https://sukol.fi/wp-content/uploads/2025/02/Visioraportti_25.2.2025.pdf

SARAVE-hanke on saksan, ranskan ja venäjän kielten yliopistokoulutuksen kehittämishanke (2025–2028). Mukana ovat Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi (https://sites.app.jyu.fi/sarave/fi). Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry on pedagoginen järjestö, joka edistää ja kehittää vieraiden kielten opetusta. SUKOLiin kuuluu noin 2900 jäsentä. Jäsenistössä on opettajia kaikilta eri koulutusasteilta.