17.9.2026 Kannanotto Helsingin kaupungin kieltenopetuksen strategiaehdotukseen 

SUKOL vetosi kesäkuussa 2026 antamassaan kannanotossa kaupunkiin, jotta strategia rakennettaisiin kunnianhimoisesti, pitkäjänteisesti ja tulevaisuussuuntautuneesti eikä kieltenopetuksen rakenteellisia ratkaisuja perusteltaisi lyhytnäköisillä säästötoimilla, jotka murentavat yhdenvertaisuutta ja katkovat opintopolkuja.

Nyt julkaistu strategiaehdotus ei vastaa kaupunkistrategian antamaan toimeksiantoon. Se ei visioi kieltenopetuksen tulevaisuutta vaan kuvaa suurelta osin jo käynnissä olevia, jo aiemmin esitettyjä mutta hyväksymättä jääneitä tai kokonaan uusia hallinnollisia päätöksiä: ryhmäkokojen yhtenäistäminen, tuntien uudelleenkohdennus ja valintakoemenettelyn palauttaminen.Strategiadokumentin tavoitteet, toimenpiteet ja aineistot ovat sisäisesti ristiriitaisia. Lisäksi se sisältää käsitteellisiä epätarkkuuksia.

SUKOL toteaa, että strategia tulee palauttaa valmisteluun ja korjata olennaisesti ennen päätöksentekoa. Alla SUKOL esittää keskeisimmät huomiot Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla laaditusta Kielistrategiaehdotuksesta.

1. Esiopetus ja varhaiskasvatus

Esitetyt toimenpiteet varhaiskasvatuksen osalta ovat kannatettavia, mutta ne ovat toimenpiteitä, joita jo tehdään, eikä niissä eritellä, miten tiedottaminen ja kielimaistiaisten toteutuminen varmistetaan käytännössä tai miten niitä seurataan.

Esiopetuksessa annettu kielirikasteinen opetus, johon toimenpiteissä viitataan, on pääasiassa englanninkielistä. Strategiaehdotus ei perustele, miten pääosin englanninkielinen kielirikasteinen opetus monipuolistaisi A1-kielen valintoja. Kielimaistiaisten toteutumisen varmistaminen on toimenpiteenä heppoinen, sillä niiden antaminen on kirjattu esiopetussuunnitelmaan, jota esiopetuksen henkilöstön tulisi muutenkin jo nyt noudattaa.

2. Perusopetus

Ryhmäkoko

Strategiaehdotuksen keskeisin yksittäinen toimenpide-ehdotus on aloittavan kieliryhmän vähimmäiskoon yhtenäistäminen 15 oppilaaseen. Toimenpidettä perustellaan taloudellisin syin ja hallinnollisella yhdenmukaisuudella, ei pedagogisilla tai kielivalikoiman monipuolisuutta koskevilla perusteilla.

Ehdotuksen omassa liitteessä 3 todetaan, että tämä ryhmäkokoon liittyvä toimenpide olisi syksyllä 2025 estänyt neljän muun kuin englannin A1-kielen ryhmän (4/21) ja kahdentoista muun kuin englannin A2-ryhmän (12/95) syntymisen. Strategiassa siis esitetään toimenpidettä, jonka strategian omassa liiteaineistossa osoitetaan heikentävän strategialle asetettua tavoitetta: ”Entistä useampi helsinkiläinen opiskelee A1-kielenä jotakin muuta kieltä kuin englantia.” 

Tätä ristiriitaa ei ratkaista uskottavasti viittaamalla lähikoulujen yhteistyöhön tai yhdysluokkaopetukseen. Nämä ovat kompensaatioita ongelmalle, jonka toimenpide itse aiheuttaa. SUKOL huomauttaa, että jo kesäkuun kannanotossaan liitto vaati nimenomaan A2-kielten aloittavien ryhmien vähimmäisoppilasmäärän pienentämistä.

A2-kielen opiskelun keskeytyminen vuosiluokalle 7 siirryttäessä

Strategiaehdotuksen luvussa 2 todetaan taustatietona, että kolmannelta luokalta valinnaisen kielen aloittaneista oppilaista jatkaa yläkouluun enää noin 35 prosenttia, kun aloittaneita on vajaa puolet ikäluokasta. Tämä 15 prosenttiyksikön pudotus esitetään ilmiönä, johon sopeudutaan, ei ongelmana, joka tulisi ratkaista.

Opetushallituksen ohjeen mukaan oppilaan oppiaineita ja oppimääriä koskevat valinnat ovat pysyviä, eikä niitä voida huoltajan hakemuksesta muuttaa muutoin kuin perustelluista syistä.

Kolmasosan pudotus ei voi olla hyväksyttävä lähtökohta, johon strategiassa vain sopeudutaan. Jos pudotus syntyy ilman opetussuunnitelman mukaisia perusteltuja syitä, kyse on siitä, ettei OPH:n ohjetta noudateta johdonmukaisesti. Jos pudotus taas syntyy rakenteellisista syistä kuten ryhmien pienentymisestä, painotettuun opetukseen siirtymisestä tai kouluvaihdoista, kyse on siitä, ettei kaupunki ole opetuksen järjestäjänä turvannut aloitetun kielen jatkumista, mihin sillä on velvollisuus.

SUKOL vaati jo kesäkuun 2026 kannanotossaan: A2-kielen opiskelusta ei tule myöntää vapautusta muista kuin opetussuunnitelmassa kirjatuin perustein, ja jokaisella opinpolulla tulee olla mahdollisuus jatkaa aloitettuja A1- ja A2-kieliä. Strategiaehdotus ei käsittele kysymystä lainkaan eikä esitä yhtään toimenpidettä sen varmistamiseksi, että aloitetut kieliopinnot todella jatkuvat perusopetuksen loppuun.

A1-kielen tuntijako

Strategiaehdotus toteaa alkuopetuksen kahden A1-kielen lisätunnin siirrosta 8. ja 9. luokan valinnaisen kielen opiskeluun, ettei ”kielten opiskelu vähene, vaan resurssit kohdennetaan vaikuttavammin”. Alkuopetuksen A1-kieli on kaikille oppilaille pakollinen, joten ylimääräiset kaksi tuntia ovat tähän asti hyödyttäneet koko ikäluokkaa eli jokaista oppilasta (100 % ikäluokasta). Muutoksen jälkeen samat kaksi tuntia kohdennettaisiin yläkoulussa valinnaisen kielen opiskeluun.

Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan opiskele A2-kieltä, kuten kaupungin materiaalista ja yllä käy ilmi. Sen opiskelun aloittaa kolmannella luokalla noin 50 % ikäluokasta, ja yläkoulussa tämä osuus on enää noin 35 prosenttia ikäluokasta. 

Tämä tarkoittaa, että noin 65 prosenttia ikäluokasta menettää nämä kaksi tuntia kokonaan: ne poistuvat alkuopetuksesta eivätkä korvaudu millään myöhemmässä vaiheessa, koska kohdennettu resurssi ei tavoita heitä. Kyse ei siis ole tuntien siirtämisestä myöhemmäksi opinpolulla kaikkien oppilaiden kohdalla vaan vain niiden, jotka opiskelevat A2-kieltä yläkoulussa.

SUKOL katsoo, että väite kielten tuntimäärän säilymisestä on harhaanjohtava. Tosiasiassa muutos supistaa kielen opiskelun mahdollisuuksia, mikä on jyrkässä ristiriidassa strategian tavoitteiden kanssa. Lisäksi tiedetään, että mitä varhaisemmin ja mitä enemmän lapsi altistuu uudelle kielelle, sitä enemmän hän sitä oppii.

Toisen kotimaisen kielen opiskelumahdollisuudet

Strategiaehdotuksessa esitetään seuraavaa toimenpidettä: ”Oppilaalla on oikeus A1-kielivalinnan perusteella päästä muuhun kunnan osoittamaan lähimpään, tarkoituksen mukaiseen kouluun. Tämä periaate koskee myös B1-kielen opiskelua, mikäli oppilaan ainoa A-kieli on toinen kotimainen kieli.” Toimenpide-esitys on ongelmallinen kahdella tavalla.

Sen sijaan, että koulujen kielivalikoimia monipuolistettaisiin jokaisen oppilaan lähikoulussa, esitetään mahdollisuutta huoltajille hakea lapselleen paikkaa muualta kuin lähikoulusta tai muodostaa kielten ryhmiä kokonaan uudella tavalla. Tämä ei ole kielivalikoiman monipuolistumisen kannalta vaikuttavaa, sillä alkuopetusikäisten kohdalle keskeisin koulun valintaa ohjaava tekijä on koulumatka, sen turvallisuus ja sujuva arki. Tämä kuitenkin avaa halukkaille mahdollisuuden hakea paikkaa maineeltaan paremmasta koulusta A1-kielen perusteella, mikä on Helsingin lähikouluperiaatteen vastaista ja voi lisätä alueellista segregaatiokehitystä.

B1-kielen opiskeluun esitetään, että toista kotimaista kieltä A1-kielenä opiskeleva oppilas saisi paikan B1-englantia tarjoavasta koulusta kuudennelta luokalta alkaen. Tämä tarkoittaa, että oppilaan tulisi vaihtaa koulua voidakseen opiskella pakollisiin opintoihinsa kuuluvaa lyhyttä kieltä. Tämä on opetuksen järjestäjältä opinpolun yhtenäisyyttä rikkova, itse luotu rakenteellinen ongelma. On selvää, että tällainen opinpolun katkeaminen vähentää mielenkiintoa opiskella toista kotimaista A1-kielenä. Tämä olisi ratkaistavissa tarjoamalla B1-englantia (tai muuta vierasta kieltä) jokaisessa koulussa, jossa on mahdollista opiskella A1-kielenä ruotsia.

Strategiaehdotus ei myöskään tuo esille sitä tekijää, että niillä oppilailla, jotka ovat valinneet toisen kotimaisen kielen lisäksi jonkin toisen A-oppimäärän kielen, ei ole mahdollisuutta opiskella yhtä monta kieltä kuin muita kieliä opiskelevilla. Nämä oppilaat eivät siis saa opiskella lyhyttä B1-kieltä. Tämä ei ole opetussuunnitelman luoma rakenne vaan Helsingin kaupungin koulujen kielivalikoiman ja -verkon aikaansaama lopputulema. Toisen kotimaisen kielen opintojen hankaloittaminen tuskin on yhtenevä Helsingin kaupunkistrategisten tavoitteiden kanssa. Tätä on avattu tarkemmin SUKOLin kesäkuussa antamassa kannanotossa.

Kaksikielinen opetus

Strategiaehdotuksen kohdassa 4.4.1 esitetään siirtymistä kaksivaiheiseen oppilaaksiottoon suomi–englanti- ja suomi–espanja-opetuksessa, mikä tarkoittaisi, että oppilaat osallistuisivat valintakokeeseen, jossa arvioidaan suomen tai kohdekielen (tässä tapauksessa espanjan tai englannin) minimiosaamista, minkä jälkeen minimipisteet saaneiden kesken järjestettäisiin arvonta.

Toimenpide-ehdotus liittyy Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielinen jaoston päätökseen kesäkuulta 2024 (päätös HEL 2024-007684). Strategiaehdotus ei perusteluissaan vastaa päätöksen yhteydessä annettuun toimeksiantoon, jonka mukaan valintamenettelyn muutosten vaikutuksia arvioidaan ja tulokset esitellään kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkieliselle jaostolle keväällä 2026. Esitystä aiheesta ei myöskään ole syksyn 2025 tai kevään 2026 aikana jaostossa käsiteltyjen asioiden listalla. Ehdotuksesta ei käy ilmi, onko valintamenettelymuutoksesta tehty yhdenvertaisuusarviointia tai lapsivaikutusten arviointia, keitä on kuultu ja kuinka laajasti tai miten arviointi on toteutettu.

Ehdotuksessa valintakokeiden palauttamiselle annetaan perusteluiksi se, että saatuja paikkoja on peruttu aikaisempaa enemmän ja perheiden sitoutuminen opetukseen on ollut vähäisempää. Tämä huomio on tehty kahden ikäluokan perusteella, koska oppilasvalinta on toteutettu arvonnalla kaksi kertaa. Paikkojen perumisesta olisi syytä esittää jonkinlaisia vertailulukuja valintakoekäytännön ajalta ja näiltä kahdelta vuodelta, kun valintakokeet eivät ole olleet käytössä.

Toinen peruste valintakokeiden palauttamiseksi on se, että suomi–englanti-opetukseen on tullut valituiksi oppilaita, joilla ei ole ollut osaamista kummassakaan opetuskielessä (suomi tai englanti). Strategiaehdotus ei kerro, kuinka suuresta joukosta oppilaita on kyse ja miksei näiden oppilaiden kohdalla noudateta samoja valmistavaan opetukseen ohjaamisen käytäntöjä kuin alkuopetuksessa muutenkin.

Ajankohtainen tutkimustieto kaksikielisestä opetuksesta ei puolla valintakokeiden käyttöä oppilasvalinnan perusteena, sillä

• kaksikielinen opetus ei edellytä oppilaalta erityisiä valmiuksia, vaan vaatimukset kohdistuvat opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, eivät oppilaaseen (Opetussuunnitelman perusteet 2014)
• esiopetusikäisten testaaminen on epäluotettavaa, sillä menestymiseen vaikuttavat lapsen temperamentti, vireystila, jännittäminen ja sopeutumiskyky, eivät todelliset edellytykset osallistua opetukseen yhdeksän seuraavan vuoden ajan
• valintakokeet johtavat systemaattisesti siihen, että erityistä tukea tarvitsevat, monikieliset ja maahanmuuttotaustaiset lapset tulevat harvoin valituksi kaksikieliseen opetukseen.

Jos asiassa edettäisiin strategiaehdotuksen mukaisesti, tulisi paluu valintakoekäytäntöihin voimaan tammikuussa 2027, mistä olisi päätetty lokakuussa 2026. Aikataulu on kuntalaisten ja opetuksen järjestäjän toiminnan ennakoitavuuden näkökulmasta todella nopea.

Lisäksi todettakoon, että kaksikielisen opetuksen aloittavan ryhmäkoon vähimmäisoppilasmäärän yhtenäistäminen 15 oppilaaseen (pl. suomi–pohjoissaame) on toimenpide, joka tosiasiallisesti vähentää helsinkiläisten mahdollisuuksia opiskella kaksikielisessä opetuksessa. Ryhmäkoon yhtenäistäminen johtaa siihen, että suomi–viro-, suomi–venäjä- ja suomi–kiina-opetuksen ryhmät eivät tule toteutumaan, ne katoavat ja kaventavat Helsingin kaupungin kaksikielisen opetuksen valikoiman kielellistä monipuolisuutta. Tämä on vastoin strategiaehdotuksen alussa nimettyjä tavoitteita.

3. Toinen aste

Strategiaehdotus lupaa otsikossaan koko koulutuspolun ”varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen ja toiselle asteelle sekä vapaan sivistystyön tarjontaan”. Esitys ei kuitenkaan vastaa sisällöiltään tätä. Ammatillista koulutusta käsitellään kolmella yleisluontoisella virkkeellä ilman yhtäkään konkreettista toimenpidettä tai aikataulua. Ammatillisen koulutuksen kielivalikoimaa tai -opintojen toteutumia ei edes esitellä.

Ammatillisen koulutuksen kohdalla kielten opiskelun tilanne on valtakunnallisesti kaikkein kriittisin: Tilastokeskuksen mukaan ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2023 opiskelijoista 96,2 % opiskeli ainoastaan englantia. Helsingin tulisi sitoutua vahvistamaan ammatillisen koulutuksen kielivalikoimaa valtakunnallista minimiä laajemmaksi, mihin strategiaehdotus ei vastaa millään konkreettisella toimenpiteellä.

Lukion osalta ainoa esitetty keino kielten opiskelun jatkuvuuden turvaamiseksi on ristiinopiskelu sekä verkkolukion hybridi- ja etäopetus. SUKOL totesi jo kesäkuussa, että lähiopetuksen korvaaminen verkko- tai etäopetuksella ei saa olla ensisijainen ratkaisu ja esitti lähiopetusryhmien vähimmäiskoon pienentämistä, jotta vähemmän opiskeltujen kielten opetusta annettaisiin lähiopetuksena.

4. Lopuksi

SUKOL edellyttää, että ennen strategian poliittista käsittelyä Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala:

• täsmentää, miten esiopetuksen kielimaistiaisten ja kielirikasteisen opetuksen toteutuminen käytännössä varmistetaan ja miten sitä seurataan, sekä selvittää ja perustelee, millä tavoin ja missä määrin pääosin englanninkielinen kielirikasteinen opetus edistää A1-kielivalintojen monipuolistumista
• luopuu aloittavan kieliryhmän vähimmäiskoon yhtenäistämisestä 15 oppilaaseen
• turvaa rakenteellisesti sen, että aloitettuja A1- ja A2-kieliä voi opiskella perusopetuksen loppuun saakka
• varmistaa, ettei A2-kielen opiskelusta myönnetä vapautusta muutoin kuin opetussuunnitelman mukaisin perustein
• peruu A1-kielen tuntijakomuutoksen tai kohdentaa A1-kielen alkuopetuksen tunnit uudelleen siten, että muutos hyödyttää koko ikäluokkaa eikä vain yläkoulussa A2-kieltä opiskelevia oppilaita
• korjaa toisen kotimaisen kielen opiskelijoiden opinpolkua rikkovan rakenteellisen ongelman, jossa A1-kielenä toista kotimaista opiskeleva oppilas joutuu vaihtamaan koulua voidakseen opiskella pakollista B1-kieltä
• luopuu valintakokeen palauttamisesta suomi–englanti- ja suomi–espanja-opetukseen
• sitoutuu konkreettisin, aikataulutetuin toimenpitein laajentamaan ammatillisen koulutuksen kielivalikoimaa valtakunnallista minimiä laajemmaksi
• luopuu ristiinopiskelusta ja verkko-/etäopetuksesta lukion kieltenopetuksen ensisijaisena ratkaisuna ja pienentää sen sijaan lähiopetusryhmien vähimmäiskokoa
• esittää kielten oppimista ja opiskelua koskevan kunnianhimoisen, pitkän aikavälin vision, joka perustuu arvioon tulevista toimintaympäristön muutoksista sen sijaan, että strategia rajoittuu jo käynnissä olevien tai aiemmin päätettyjen hallinnollisten muutosten kirjaamiseen
• etsii kielivalikoiman monipuolistamiseksi ja kieliryhmien elinvoimaisuuden turvaamiseksi aidosti uusia rakenteellisia ratkaisuja sen sijaan, että turvaudutaan yksinomaan ryhmäkokojen yhtenäistämiseen ja tuntien uudelleenkohdentamiseen
• määrittelee strategian tavoitteiden toteutumiselle konkreettiset mittarit ja seurantamekanismin, joilla edistymistä arvioidaan säännöllisesti.

Näiden lisäksi SUKOL viittaa kesäkuun 2026 kannanottoonsa, jossa esitetään laajasti näkökulmia ja aiheita, joita strategiaehdotus ei käsittele lainkaan ja joita SUKOL pitää edelleen olennaisina osina vaikuttavaa kielistrategiaa.