Myyttejä monikielisyydestä

SUKOL ry järjestää vuosittain Kielitaitopaneelin, johon kutsutaan asiantuntijoita keskustelemaan kieliin ja kielitaitoon liittyvistä kysymyksistä. Tänä vuonna Kielitaitopaneeli järjestettiin 6.5.2026, ja sen teemana oli ”Kielellinen monimuotoisuus, monikielisyys ja monikielisyyden tukeminen”. Keskustelijoilta kysyttiin muun muassa, mitä ovat yleisimmät monikielisyyteen liittyvät myytit ja miten niitä puretaan.

Yksikielisyyden myytti

Kielipaneelin asiantuntijoista Heini Lehtonen ja Venla Rantanen ovat tutkineet erityisesti lasten ja koulujen monikielisyyttä. Koulutuksessa näkyy vielä selkeästi yksikielisyyden myytti, vaikka huomattava osa koululaisista käyttää arjessaan useampaa kuin yhtä kieltä. Myytti tulee esiin esimerkiksi julkisuudessa käydyssä keskustelussa, jossa oppilaat jaetaan ”äikkäläisiin” ja ”s-kakkosiin” eli kahteen ryhmään, joista toinen opiskelee suomea äidinkielenä ja toinen suomea toisena kielenä. Lehtonen korosti, että todellisuudessa raja ei ole näin selkeä eikä oppilaiden kaikkia taitoja ja oppimistuloksia voi redusoida siihen, mitä suomen kielen oppimäärää he sattuvat opiskelemaan.

Rantasen tutkimuksissa monikielisyydellä on tärkeä rooli lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa: lapset tunnistavat toisten kielitaitojen tärkeyden ja käyttävät kieliä joustavasti limittäin sen mukaan, keitä keskusteluun osallistuu.

Yksikielisyyden myyttiin kuuluu kuitenkin kielten arvottaminen, ja koulussa ja yhteiskunnassa oppilaille välitetään erilaisia käsityksiä siitä, millainen kielitaito on arvokasta. Lehtonen kysyi, arvostetaanko kouluissa esimerkiksi arabian tai somalin osaamista. Kysymys on tärkeä, koska tutkitusti parhaiten koulussa oppivat ne, joilla on positiivinen suhde oman äidinkieleen ja kulttuuriin. Ratkaisuksi Lehtonen ehdottaa näiden kieli-ideologioiden tunnistamista ja yksikielisyyden normin murtamista.

Täydellisen kielitaidon myytti

Jenni Koivumäki toi keskustelun koulun tasolta kuntien tasolle. Hän tekee parhaillaan tutkimusta monikielisyydestä kuntien kotouttamisohjelmissa. Alustavien tulosten mukaan monikielisyydestä tai kielitietoisuudesta puhutaan kuntien ohjelmissa yleensä vain varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puitteissa, mutta aikuisten kielenoppimiseen ei juuri ole viittauksia. Myös Ruusa Pyykkönen ja Linda Bäckman totesivat omien tutkimustensa pohjalta, että aikuisten kohdalla Suomessa vallitsee täydellisen kielitaidon myytti.

Pyykkönen on työssään suomen kielen opettajana ollut mukana kehittämässä kielituetun työllistämisen mallia. Hänen mukaansa kielitaidon puutteita saatetaan yrityksissä käyttää tekosyynä palkkaamattomuudelle, mutta todellisuudessa monissa töissä ei tarvita täydellistä kielitaitoa ja työpaikat ovat mitä parhaita autenttisia oppimispaikkoja. Työpaikalla kielen oppimisessa keskeistä on, että oppijalla itsellään on selkeä kuva siitä, millaista kielitaitoa hän tarvitsee ja mihin hän kieltä käyttää. Kun oppija havaitsee tilanteita, joita voi hyödyntää oppimiseen, ja kun työyhteisö tukee oppimista oikea-aikaisesti ja riittävästi, oppimisen ”hyvän kehä” voi alkaa ruokkia itse itseään. Kielellisesti vaativaankin tehtävään voidaan palkata suomea oppiva henkilö, kun tukirakenteet ovat kunnossa.

Bäckman on tutkinut maahanmuuttajien kieliä. Hänen mukaansa erityisesti toisen polven maahanmuuttajien kohdalla huomataan, että edes äidinkielenomainen kielitaito ei aina riitä vakuuttamaan, jos henkilön ulkonäkö tai nimi ei vastaa mielikuvaa ”suomalaisuudesta”. Hän ehdotti työperäisille maahanmuuttajille suomen tai ruotsin kielen intensiivikurssia ennen työn alkamista. Tämä torjuisi työperäistä hyväksikäyttöä, lisäisi osallisuutta ja vaikuttaisi positiivisesti muuttajien ja heidän perheidensä hyvinvointiin.

Myytti englannin riittävyydestä

Mikko Laitisen erityisalana on englannin kielen asema Suomessa, ja hän haluaisi purkaa myytin siitä, että englannilla pärjää kaikkialla. ”Englanti jyrää kaiken” on dramaattinen lause ja helppo muistaa, mutta Laitisen mukaan se ei ole aivan totta vaan kuva englannin asemasta Suomessa on monipuolisempi kuin mediassa esitetään. Pelkän englannin osaaminen ei riitä kaikkialla työelämässä eikä kulttuurisessa vuorovaikutuksessa.

Laitinen toivoi yhteiskuntaan sellaista tahtotilaa, jossa säilytetään vahvat kotimaiset kielet ja vahva englanti mutta vahvistetaan myös muiden kielten taitoa ja kielivarannon laajentamista. Tämä vaatii poliittisia ja taloudellisia päätöksiä kieliin investoimisesta. Hän kannustaa nuoria opiskelemaan kieliä monipuolisesti, sillä neljännen kielen osaaminen avaa ovia ja lisää yksilön ja yhteiskunnan resilienssiä.

Paneelikeskustelun vetäjä Minna Närvä poimi panelisteille yleisökysymyksiä, joista yksi kuului: mitkä olisivat mielestänne koulun kieliaineille kaikkein keskeisemmät tavoitteet ja sisällöt? Laitinen toivoi, että luonnontieteiden tapaan diversiteetti eli moninaisuus otettaisiin lähtökohdaksi. Luonnon diversiteettiä havainnoidaan ja arvostetaan, ja tämä sanoma on saatu läpi jopa suurelle yleisölle. Miksi kieliasioissa lähdettäisiin toisille raiteille? Yleisöstä ehdotettiin ratkaisuksi ”kielten luontoiltaa” – monikielisyyden ja kielitietoisten havaintojen levittämistä kaikelle kansalle.

Panelistit:
Heini Lehtonen, suomen kielen vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa, tutkii nuorten ja koulujen monikielisyyttä
Venla Rantanen, väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa, tutkii lasten monikielisyyttä peruskoulussa yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmista
Jenni Koivumäki, lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, tekee väitöskirjatutkimusta monikielisyydestä kuntien kotouttamisohjelmissa
Ruusa Pyykkönen, suomen kielen opettaja, kielenoppimisen asiantuntija, kehittää Omnian Osaamiskeskus OSKEssa kielituetun työllistämisen mallia
Linda Bäckman, erikoistutkija Siirtolaisuusinstituutissa, tutkii monikielisyyttä ja kieliä muuttoliikkeissä
Mikko Laitinen, englannin kielen ja kulttuurin professori Itä-Suomen yliopistossa, erityisaloina englannin kieli Suomessa ja kielen vaihtelu sosiaalisissa verkostoissa
Minna Närvä, kieltenopettaja, SUKOLin hallituksen varapuheenjohtaja, paneelikeskustelun vetäjä

Kielitaitopaneelista voi lukea myös syksyllä 2026 ilmestyvästä Tempuksesta.