Suositus toisen kotimaisen kielen oppituntien sijoittelusta yläkoulussa

Peruskoulun keskipitkä ruotsin kielen oppimäärä (B1-ruotsi) luo pohjan suomenkielisen väestön ruotsin kielen taidolle. Toista kotimaista kieltä (B1-kieli) opiskellaan peruskoulun aikana yhteensä seitsemän vuosiviikkotuntia. Tunneista kaksi on sijoitettu alaluokille, yleisimmin 6. luokalle, ja loput viisi yläluokille. Perusopetusasetuksen muutoksen myötä (alkaen 1.8.2024) yläkoulun tunneista määrätään tuntijaossa siten, että tunneista kaksi on sijoitettava 7. vuosiluokalle ja lopun kolmen vuosiviikkotunnin sijoittelusta saa opetuksen järjestäjä päättää itse. Tämä on johtanut siihen, että käytäntö on kovin kirjavaa. Jaksotuksen myötä oppilaalla sattaa tulla toisen kotimaisen kielen opiskeluun jopa vuoden tauko.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry painottaa, että yläkoulun B1-kielen tunnit tulee sijoitella tasaisesti eikä niitä pidä jaksottaa. Tutkimusten mukaan kielten oppiminen on tehokkainta, kun kieltä kuullaan ja käytetään usein. Kielitunteja tulisi siis olla joka jaksossa, jotta kieli pysyy aktiivisena mielessä. Myös viikon molemmat tunnit olisi sijoitettava eri päiville. SUKOL vastustaa kieltenopetuksen keskittämistä pelkästään kaksoistunneille kerran viikossa. Varsinkin silloin, kun viikkotuntimäärä on pieni, tunnit tulisi sijoittaa kahdelle eri päivälle. Oppiminen vaatii toistoa ja lepoa väliin; kerran viikossa pidetty pitkä sessio ei tue pitkäkestoista muistia ja vaikeuttaa oppilaan motivaation säilymistä.

Pieni osa kunnista ja opetuksen järjestäjistä on lisännyt omaehtoisesti ruotsin kielen opetuksen tuntimäärää vuosiluokilla 7–9 siten, että oppilaalla on jokaisella yläkoulun vuosiluokalla 2 vuosiviikkotuntia, mutta näin ei valitettavasti ole asian laita kaikkialla.

SUKOL korostaa myös opetuksen laatua. Pätevän kieltenopettajan tulisi vastata opetuksesta, jotta oppilaille muodostuu riittävä ja yhdenvertainen perusta opetuksen nivelvaiheiden yli.

SUKOL ry näkee, että toisen kotimaisen kielen tuntien sijoittelu on arvovalinta. Oppijan ja oppimistulosten kannalta on parasta sijoittaa esimerkiksi 2 vuosiviikkotuntia seitsemännelle, 1 kahdeksannelle ja 2 yhdeksännelle luokalle, jotta oppilas saa yhdeksänneltä luokalta vahvan perustan jatko-opintoihin.