Kieltenopetusta heikennetään kunnissa säästösyistä

SUKOL lähetti helmikuussa 2026 perusopetuksen opettajille kyselyn, jossa selvitettiin kieltenopetuksen tilannetta vuosiluokilla 1–9. Teemoja olivat perusopetuksen arviointi ja opetuksen käytännön järjestelyt kuten ryhmäkoot ja lukujärjestykset. Vastaava kysely on tehty viimeksi keväällä 2024.

Kuka opettaa kieliä luokilla 1–6?

23 % vastanneista kertoi, että heidän koulussaan alaluokilla kieliä opettavat luokanopettajat. Edellisessä kyselyssä vuodelta 2024 tämä prosenttiluku oli 10,1, joten näyttäisi siltä, että luokanopettajien osuus alakoulun kieltenopetuksessa olisi jopa kaksinkertaistunut. Avovastausten perusteella vaikuttaa siltä, että edelliseen kyselyyn verrattuna erityisesti 6. luokan ruotsia opettaa entistä useammin luokanopettaja. Eräs vastaaja kirjoittaa:

Muutama vuosi sitten 6. luokan ruotsin opetti ruotsinopettaja, ja satunnaisilla alakoulun luokilla oli myös englanninopettaja joinakin vuosina. Nyt tilanne on muuttunut, ja luokanopettajat opettavat kaikki alakoulun kielet.

Hieman useampi eli 28,7 % vastasi, että kieltenopettajat opettavat kieliä myös luokilla 1–6. 58,4 % sanoi, että vuosiluokilla 1–6 kieliä opettavat sekä aineenopettajat että luokanopettajat. Kuten aiemmassakin kyselyssä vuodelta 2024 edelleen eri kunnissa ja kouluissa on hyvin vaihtelevia tapoja jakaa kielten tunteja luokanopettajien ja kielten aineenopettajien kesken. Perusteet eivät ole pedagogisia, vaan syinä mainitaan esimerkiksi säästöt tai se, että luokanopettajan pitää saada opetusvelvollisuus täyteen:

Englantia opettavat alakoulussa pääasiassa luokanopettajat, ruotsia sekä että. Moni meillä alakoulussa englantia opettava luokanopettaja kokee, ettei itse osaa tarpeeksi hyvin englantia tai hallitse kielten didaktiikkaa, eikä siksi haluaisi opettaa kieltä. Rehtorin mukaan alakoulun opetus pitäisi kuitenkin saada hoidettua pääasissa luokanopettajien voimin.

Luokanopettaja opettaa ruotsit, koska alakoulun rehtori haluaa varmistaa heille täydet tunnit. Sillä ei ole mitään väliä, että he eivät osaa ruotsia. Enkussa kyllä löytyy kieltenopettaja, joka työskentelee pelkästään alakoulussa.

Luokanopettajat opettavat kieliä alakoulussa enenevässä määrin. Esim. meidän koulussa kielten lehtorin tunteja vähennetään säästösyistä ja luokanopettajille annetaan lisää kielten tunteja.

Monissa avovastauksissa kannetaan huolta kieltenopetuksen tilanteesta. Eräs vastaaja kirjoittaa:

Alakoulusta yläkouluun tulevien oppilaiden osaamisen taso on todella kirjava. Monesti he eivät ole välttämättä opiskelleet läheskään kaikkia opsin mukaisia asioita, koska ”ne käydään sitten yläkoulussa läpi”. Yläkoulun englannin tuntimäärästä siirrettiin alakouluun kaksi tuntia muutama vuosi sitten. Oletimme, että tämä näkyisi osaamisen tasossa, kun he tulevat yläkouluun. Valitettavasti osaaminen on entistä heikompaa ja meillä on vastaavasti vähemmän tunteja käytössä kirittäessä kiinni asioita. Oppilaiden mukaan alakoulussa ei välttämättä pidetä esim. sanakokeita tai niitä tehdään kirjan kanssa. Osa englannin tunneista voidaan käyttää muihin aineisiin tai esim. elokuvien katseluun.

Perusopetuksen arviointi

9. luokan päättöarvioinnin kriteerit ovat olleet käytössä lukuvuodesta 2021–2022 asti, mutta opettajat eivät ole täysin ottaneet niitä omikseen. Edelleen neljä opettajaa kymmenestä (39,4 %) vastasi olevansa melko tai täysin eri mieltä väitteestä ”Päättöarvioinnin kriteerien soveltaminen on helppoa eri kielten oppimäärissä”. Alle neljäsosa (23,4 %) vastaajista on sitä mieltä, että niiden soveltaminen eri kielten oppimäärissä on melko helppoa tai helppoa. Hieman yli puolet (54,5 %) oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että päättöarvioinnin kriteerit lisäävät arvioinnin tasapuolisuutta ja vertailtavuutta eri kouluissa ja kunnissa. Tilanne on muuttunut hieman parempaan suuntaan: kahden vuoden takaisessa edellisessä kyselyssä 20,8 % piti kriteerien soveltamista helppona ja 43,8 % näki niiden lisäävän arvioinnin tasapuolisuutta ja vertailtavuutta.

Vastaajat saivat kertoa avovastauksissa näkemyksiään päättöarvioinnin kriteereistä. Melkein puolet avovastauksista nosti esiin, että kriteerit ovat liian ympäripyöreitä:

Päättöarvioinnin kriteerit ovat hyvin abstraktit ja niitä on haastavaa soveltaa käytäntöön. Tämän takia arviointi on varmasti hyvin erilaista eri kouluissa eikä oppilaat ole tasa-arvoisessa asemassa pyrkiessään 2. asteelle.

14 prosentissa avovastauksista etenkin arvosanan 5 kriteereitä pidettiin aivan liian alhaisina. Sama ongelma koski myös 6. luokan arviointikriteereitä:

9. luokan päättöarvioinnin kriteerit ovat turhan lepsut läpipääsyn osalta samaan tapaan kuin 6. luokan. Mutta mielestäni 6. lk:lla olisi vielä tärkeämpää kiristää kriteereitä läpipääsyn ym. suhteen, jotta oppilaiden kokemiin haasteisiin voidaan puuttua ja heitä voidaan auttaa nopeammin ja paremmin, mikä voi sitten auttaa heitä yläkouluun siirtyessä.

6. luokan arviointikriteereistä kysyttiin myös erillisessä avokysymyksessä. Vastaajat pitivät periaatteessa hyvänä asiana sitä, että kriteereitä kehitetään. Nykyiset kriteerit eivät kuitenkaan saaneet vastaajilta juuri kiitosta, vaan niitä pidettiin sekavina ja osittain liian helppoina:

Arviointikriteereitä on vaikea toteuttaa. Etenkin luokanopettajille on tekemätön paikka ottaa haltuun yksityiskohtaiset kriteerit. Aineenopettajanakin koen arvioinnin haastavaksi. Kriteerit ovat sekava kokonaisuus ja niitä on vaikea aukaista kotiväelle ja oppilaille.

Ihan hyvä periaatteessa. Viitosen saa hyvin pienellä osaamisella eli näytöllä. Käytännössä ei ole perusteita jättää kielestä luokalle jos edes vähän jotain tekee.

Valtakunnalliset kokeet avuksi?

Mediassa nousee silloin tällöin esiin kysymys siitä, pitäisikö perusopetuksen päättöarviointia yhtenäistää 9.-luokkalaisille järjestettävillä valtakunnallisilla päättökokeilla (ks. esim. HS mielipide 12.3.2026  ja pääkirjoitus 13.2.2026). Toistaiseksi tällaista koetyökalua ei ole, mutta pedagogiset opettajajärjestöt tarjoavat avuksi omia kokeitaan.

Kyselyn vastaajista 62,5 % käyttää SUKOLin tuottamia 9. luokan kokeita joko vuosittain tai silloin tällöin. 28,7 % vastasi, että kokeita ei käytetä; syiksi mainittiin muun muassa koulun rahatilanne, opettajien kuormitus ja jaksojärjestelmästä johtuvat aikatauluhaasteet. Tilanne ei ole juuri muuttunut edellisestä, vuoden 2024 kyselystä.

Ryhmäkoot ja lukujärjestystekniset asiat

Kielten ryhmien perustamiseen vaadittava minimiryhmäkoko vaihtelee vastaajien kouluissa. A1- ja A2-kieliin vaaditaan yleisimmin 12–15 oppilaan ryhmä (vajaa kolmasosa vastauksista kummassakin pitkässä oppimäärässä), mutta kummassakin A-kielessä noin 10 % vastaajista sanoi, että ryhmäkokovaatimus on yli 16 oppilasta. B2-kieli saatetaan perustaa pienemmällekin oppilasmäärälle: 28,9 % vastasi minimimääräksi alle 12 oppilasta, ja 22,2 % vastasi, että vaadittava määrä on 12–15. Nämä ryhmäkokoihin liittyvät luvut ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten.

Sen sijaan kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että valinnaiskielten tarjonta on vähentynyt kahden vuoden takaisesta. Tämänvuotisessa kyselyssä 28,9 % vastasi, että alakoulun valinnaista A2-kieltä ei ole tarjolla. Osuus on kasvanut huomattavasti, sillä vuonna 2024 A2-kieltä ei tarjottu 19,5 prosentissa vastaajien kouluista. Vastaava tilanne on yläkoulun valinnaisessa B2-kielessä: vuonna 2024 B2-kieltä ei tarjottu 16,5 prosentin kouluissa, mutta tänä vuonna osuus on jo 20 prosenttia.

Rakenteelliset seikat tulevat valinnaiskielten valitsemisen tielle, ja kilpailu läksyttömien aineiden kanssa on kovaa:

Tuntijaon takia ei ole ollut vuosikausiin mahdollista opiskella esim. kahta lisäkieltä pakollisten lisäksi. Halukkuutta kyllä olisi, mutta määrä ryhmän perustamiseen ei usein täyty. Myös ns. keveämpien valinnaisaineiden kanssa on vaikea kilpailla, koska yläkouluikäiset usein valitsevat ne, joissa pääsee vähemmällä työllä.

Valinnaiskielet sijoitetaan lukujärjestyksiin yleisimmin joko iltapäivään (66,1 %) tai päivän alkuun (54,4 %). Joissakin kouluissa käytössä ovat molemmat päivän ääripäät. Vastauksissa kritisoidaan erityisesti iltapäivätunteja ja kaksoistunteja muutenkin:

Valinnaiskieli on aina kaksoistunti kerran viikossa. Kielenopiskelun kannalta olisi parempi olla oppitunti kahtena eri päivänä. Jos kaksoistunti sijoittuu pe 13–15, se syö motivaatiota oppilailta.

Kielissä on tärkeää, että koko viikon kielen tunnit eivät ole lukkarissa samassa supussa kerralla. Toisto ja asioiden palauttaminen mieleen useamman kerran viikon aikana on erityisen tärkeää kielenoppimisen kannalta, joten oppilaiden kannalta on huomattavasti parempi, että heillä on kieltenopetusta useamman kerran viikossa. Jos vaikka ruotsia on kaksi oppituntia viikossa, ne olisi parempi sijoittaa eri päiville kuin yhdeksi tuplatunniksi. Tällöin myös oppilaan yhden päivän poissaolo ei johda koko viikon aineenopetuksen ohimenemiseen.

Positiivisiakin kommentteja valinnaiskielten järjestämisestä annettiin:

Meidän pikkuruisen (120 oppilasta) yläkoulun esimerkki osoittaa, että jos tahtoa on, valinnaisia kieliä voidaan tarjota pienellekin oppilasjoukolle, jos resurssit halutaan suunnata siten.

Ketkä kyselyyn vastasivat

Kysely lähetettiin helmikuussa 2026 SUKOLin jäsenrekisterin kautta niille jäsenille, jotka ovat ilmoittaneet olevansa perusopetuksen opettajia (n = 1352). Vastauksia saatiin 178, eli vastausprosentti on n. 13,2. Vuoden 2024 kyselyssä, johon vastauksia verrataan, vastausprosentti oli hieman pienempi, hieman alle 12.

Vastaajista melkein puolet eli 44,4 % opettaa vuosiluokilla 7–9. Lähes neljäsosa eli 23,6 % opettaa vuosiluokilla 1–6 ja lähes kolmasosa eli 32,0 % sekä ala- että yläluokilla. Vastaajista lähes kaikki opettivat englantia tai toista kotimaista kieltä. Vain kuusi vastaajaa opetti pelkästään muita kieliä.

Koska kyselylomake oli auki kyselyn päättymisen jälkeen, joihinkin kuvaajiin on tullut suurempi vastausmäärä (180 vastausta).