Kielten opiskelu Turussa – tietoa päätöksenteon tueksi

1. Kielivalintojen yksipuolistuminen johtuu ennen kaikkea rakenteellisista ratkaisuista

Kuntien ratkaisut ohjaavat voimakkaasti sitä, mitä kieliä oppilaat tosiasiassa voivat valita. Kun A1-kielten opiskelu vuonna 2020 varhennettiin alkamaan 3. luokan sijaan jo 1. luokalla, tavoitteena oli monipuolistaa kielivalintoja. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla, sillä kunnat tarjoavat A1-kieleksi lähes poikkeuksetta ainoastaan englannin. Esimerkiksi lukuvuonna 2023–2024 90,8 % 1. luokan oppilaista valitsi A1-kielekseen englannin ja espanjan valitsi koko Suomessa vain noin 330 oppilasta.

Turussa muita A1-kieliä kuin englantia voi opiskella käytännössä vain kieliluokilla. Vaihtoehtoina ovat saksa, ranska ja ruotsi, koska venäjän kieliluokille ei enää oteta uusia oppilaita. Lisäksi A1-ruotsia tarjoaa Luostarivuoren koulu (tällä hetkellä yksi ryhmä 4. luokalla) ja A1-espanjaa Hannunniitun koulu (ei muodostuneita ryhmiä).

Alakoulussa alkavan valinnaisen A2-kielen opiskelun vähenemisen taustalla on koulutuspolittisia ja rakenteellisia ratkaisuja. A2-kieltä opiskeli 1990-luvun lopulla yli 40 % ikäluokasta, nykyisin noin 25 %. Erityisen voimakkaasti on vähentynyt saksan opiskelu. Muutos johtuu ennen kaikkea perusopetuksen rakenteisiin vaikuttaneista päätöksistä sekä kuntien paikallisista toteutuksista.

Turussa reilu kolmannes on perinteisesti valinnut A2-kielen. Yleisin A2-kieli on ruotsi, lisäksi Turussa voi valita A2-espanjaa, A2-ranskaa, A2-saksaa. Muiden kuin englannin kieliluokkien oppilaat aloittavat 4. luokalla A2-englannin opiskelun.

Mahdollisuudet aloittaa uusi kieli yläkoulussa riippuvat siitä, järjestetäänkö B2-kielen opetusta. B2-kielen opetusta järjestetään Suomessa enää noin 25 % kouluista, joissa B2-kielen valitsee vain pieni osa ikäluokasta. Kun mahdollisuuksia uuden kielen aloittamiseen on vähän, perusopetuksen päättäneiden kielivalikoima jää väistämättä suppeaksi. Nykyisin noin 80 % perusopetuksen päättävistä opiskelee vain yhtä vierasta kieltä eli englantia toisen kotimaisen kielen lisäksi.

Perusopetuksessa tehdyt rakenteelliset ratkaisut heijastuvat suoraan toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Jos kielten opiskelijoita on vähän jo peruskoulussa, opiskelijamäärät jäävät pieniksi myös myöhemmillä koulutusasteilla. Lukiossa kaventunut kielipolku sekä tiukka tuntikehys vähentävät valinnaisten kielten opiskelua. Tämä näkyy esimerkiksi pitkän saksan ja ranskan vähäisinä kirjoittajamäärinä. Ammatilliseen koulutukseen sisältyvät pakolliset kieliopinnot ovat suppeita, ja rakenne ohjaa kieliopinnot vahvasti englantiin. Muiden kielten opiskelu riippuu pitkälti koulutuksen järjestäjän valinnaisesta tarjonnasta, mikä näkyy pieninä opiskelijamäärinä (saksaa ja ranskaa opiskelee kumpaakin vain 0,2 % ja venäjää 0,6 % opiskelijoista). Tämän kehityksen myötä korkeakouluissa kieliaineiden hakijamäärät ovat pienentyneet ja oppiaineiden resursseja on leikattu, mistä seuraa, että kielialan korkein asiantuntijuus uhkaa kadota Suomesta. Samaan aikaan muiden alojen kielitaitovaatimuksia on laskettu, eli monien korkeakouluopiskelijoiden kielitaito jää muissa kielissä kuin englannissa usein alkeistasolle.

Kielten opiskelun vähäisyys ei johdu lasten ja nuorten haluttomuudesta opiskella kieliä. Tutkimukset osoittavat, että nuoret arvostavat monipuolista kielitaitoa, ovat motivoituneita kielten opiskeluun ja ymmärtävät kielitaidon merkityksen. Kielten opiskelun esteiksi nousevat valitettavan usein erilaiset rakenteelliset tekijät, kuten tarjonnan vähäisyys, ryhmien muodostamisen tiukat ehdot ja kielivalintojen rinnastaminen muihin valintoihin (Kangasvieri, 2022; Veivo ym., 2023).

2. Miksi laajaa kieliosaamista tarvitaan?

Kielten opiskelun yksipuolisuus vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn ja heikentää valmiuksia toimia kansainvälisissä tehtävissä. Suomea uhkaa asiantuntijapula diplomatiassa, vientiteollisuudessa ja kansainvälisissä järjestöissä.

Monipuolinen kielitaito on osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja kielellistä huoltovarmuutta. Kriisitilanteissa, diplomatiassa ja tiedustelussa luotettavaa tiedonhankintaa ja syvällistä kulttuurista analyysia ei voida jättää pelkän tekoälyn tai englanninkielisten käännösten varaan. Geopoliittinen ympäristö vaatii, että maassamme on riittävästi asiantuntijoita, jotka ymmärtävät eri alueiden kieliä, historiaa ja valtapoliittisia vivahteita ilman välikäsiä. Kielellinen huoltovarmuus tarkoittaa kykyä toimia itsenäisesti kaikilla kansainvälisillä kentillä ilman ulkopuolista riippuvuutta.

Monipuolinen kielitaito vahvistaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa. Kielivarannon kaventuminen nakertaa suoraan Suomen kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä suomalaisia rekrytoidaan asiantuntijatehtäviin parhaillaan puolet vähemmän kuin maakiintiömme edellyttäisi. Syynä on nimenomaan yksipuolinen kielitaito. Kun monikieliset verkostot päätöksenteossa vaativat ranskan, saksan tai muiden kielten sujuvaa hallintaa, suomalainen englantiin tukeutuva asiantuntija jää taka-alalle.

Monipuolinen kielitaito tukee Suomen vientiä ja taloudellista kilpailukykyä. Suomen talous nojaa vientiin, mutta kauppaa ei käydä pelkästään englanniksi. Asiakkaan omalla kielellä toimiminen rakentaa luottamusta, jota ei voida saavuttaa konekäännöksillä. Euroopan ja globaalien markkinoiden avautuminen edellyttää laaja-alaista kieli- ja kulttuuriosaamista, ja kielitaidon puute on jo esteenä suomalaisten yritysten kansainvälistymiselle.

Kielten opiskelu vahvistaa ajattelun ja kulttuurisen ymmärtämisen taitoja myös tekoälyn aikakaudella. Generatiivisen tekoälyn ja automaattikäännösten aikakaudella tarvitaan edelleen ihmisen järkeä ja kriittistä ymmärrystä tulkitsemaan kontekstia, kulttuuria ja rivien välissä olevia sävyjä. Kielten opiskelu ei ole vain sanojen opettelua, vaan se kehittää kognitiivisia taitoja: analyyttista ajattelua, joustavuutta, empatiakykyä ja luovuutta.

Jokaiselle peruskoululaiselle tulisi turvata mahdollisuus opiskella kansallisten kielten lisäksi kahta vierasta kieltä. Tavoite tukee EU:n pitkäaikaista monikielisyyspolitiikkaa, jonka mukaan jokaisen tulisi osata äidinkielensä lisäksi vähintään kahta muuta kieltä. Englannin kielen vahvaa asemaa ei tarvitse murentaa, mutta sen rinnalle on elvytettävä muiden vieraiden kielten osaaminen.

3. Miksi toinen vieras kieli kannattaa aloittaa jo alakoulussa?

Vahvan kielitaidon kehittyminen vaatii aikaa. Lapsuus on otollista aikaa vieraan kielen ääntämisen oppimiselle, sillä aloitusiän on tutkimuksissa havaittu olevan vahvasti yhteydessä uuden kielen äännejärjestelmän oppimiseen ja vieraan aksentin voimakkuuteen (Piske ym., 2001). Alakoulussa aloitettu kielten opiskelu tarjoaa enemmän aikaa kielen oppimiselle, käyttämiselle ja osaamisen syventämiselle. Varhainen aloitus ei kuitenkaan yksin takaa parempaa kielitaitoa, vaan olennaisia ovat myös opetuksen määrä ja laatu, kielelle altistuminen sekä pitkä ja jatkuva kielipolku (Muñoz, 2014; Jaekel ym., 2017; Pfenninger & Singleton, 2019).

Useamman kielen opiskelu kehittää valmiuksia oppia uusia kieliä. Tutkimusten mukaan monikielinen oppiminen voi vahvistaa lasten metakielellistä tietoisuutta eli kykyä havaita, vertailla ja ymmärtää kielten rakenteita. Aiemmin opittujen kielten tarjoamia tietoja ja oppimisstrategioita voidaan puolestaan hyödyntää uusien kielten oppimisessa. Toisen vieraan kielen aloittaminen jo alakoulussa ei siten ainoastaan kartuta kyseisen kielen taitoa vaan rakentaa laajempaa monikielistä osaamista ja valmiuksia myöhempään kieltenoppimiseen (Hofer & Jessner, 2019).

Alakoulu on tärkeä vaihe myönteisen suhteen rakentamisessa kieliin ja kielten oppimiseen. Toisen vieraan kielen aloittaminen jo alakoulussa tarjoaa mahdollisuuden herättää kiinnostusta ja rakentaa myönteistä suhdetta kieleen vaiheessa, jossa suhtautuminen kielten oppimiseen on usein myönteistä (Muñoz, 2017; Oga-Baldwin ym., 2017).

Monipuolinen kielitaito on osa yleissivistystä ja avaa ovia kulttuureihin, opiskeluun ja työelämään. Koulussa opittu kieli voi myöhemmin muodostua konkreettiseksi voimavaraksi kansainvälisissä opinnoissa ja työelämässä. Ranskassa työskentelevä nuori kuvasi tätä kokemusta opettajalleen: ”Täällä Pariisissa hämmästellään sujuvaa kielitaitoani ja kysytään, missä olen oppinut ranskaa. Ylpeänä vastaan: koulussa!” Monipuolinen kielitarjonta tarjoaa samalla motivoituneille ja koulumyönteisille oppilaille mahdollisuuden ylöspäin eriyttävään opiskeluun – mahdollisuuden valita ja oppia jotakin lisää. Kielten opiskelu edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä sekä harjoittaa muistia ja keskittymistä. Eri kieliin ja kulttuureihin tutustuminen puolestaan avartaa maailmankuvaa ja voi edistää kulttuurienvälistä ymmärrystä ja erilaisuuden hyväksymistä. Uuden vieraan kielen opiskelu voi myös tarjota S2-oppilaille arvokkaan kokemuksen siitä, että koko ryhmä aloittaa uuden kielen opiskelun samalta lähtöviivalta.

A2-kielten vahvuutena on, että oppilaalle muodostuu usean vuoden mittainen mahdollisuus harjoitella, käyttää ja syventää kieltä ennen perusopetuksen päättymistä ja jatkaa opintojaan toisella asteella.

4. Kielten opiskelusta viestitään monin tavoin

Kielivalinnoista on järjestetty Turussa sekä A1-kielten infoja eskarilaisten vanhemmille että A2-kielten etäinfoja 3.-luokkalaisten vanhemmille. Näistä on tiedotettu keskitetysti Wilman kautta luokka-asteiden huoltajille sekä kaupungin somekanavissa. Lisäksi kolmasluokkalaiset ovat osallistuneet jo usean vuoden ajan Kielikarnevaali-peliin, jossa on esitelty eri kieliä ja innostettu kieltenopiskelun pariin.

Kielten kehittäjäopettajat ovat vastanneet näistä tapahtumista kevääseen 2026 asti. Heidän toimintansa lähtökohta oli, että kaikki kieliopinnoista kiinnostuneet huoltajat saisivat samanlaisen tasapuolisen infon koulusta riippumatta. Lisäksi koulujen kieltenopettajat pitävät omia kieli-infoja tai maistiaisia sekä ala- että yläkoulussa.

Kielivalintojen tueksi tehtiin 2020-luvun alussa kielivideot, joita näytettiin kaupungin kieli-infoissa ja jotka jaettiin myös kouluille opettajien kielimarkkinointikäyttöön.

• Ensiaskeleet kielipolulla: A1-kielet:

• Kieliluokka, sijoitus lapsen tulevaisuuteen:

• A1- ja A2-espanja:

• A2-kielet:

• B2-kielet:

Turussa on pitkään ollut suuria koulukohtaisia eroja siinä, miten kieltenopiskelua markkinoidaan. Joissakin kouluissa on korostunut kielten opiskelun vaikeus, raskaus ja se, että valinnaisia kieliopintoja ei saa lopettaa. On tärkeää, että valintavaiheessa kannustetaan kielten valitsemiseen. Tällä hetkellä kielten kehittäjäopettajia ei ole, ja olisi toivottavaa, että hyvä ja tasapuolinen viestintä jatkuisi ja jopa paranisi (A2-kielet ja valinnaisaineet ala- ja yläkoulussa). Koulutulokaskirjeestä tulee löytyä huoltajille tieto koko koulupolun kielitarjonnasta.

5. Mitä Turussa voidaan tehdä?

Aloitetaan myönteisen suhtautumisen rakentaminen kielten opiskeluun jo varhaiskasvatuksessa. Varhaisessa iässä tapahtuva myönteinen tutustuttaminen eri kieliin madaltaa kynnystä kielten opiskeluun, kehittää oppilaiden kognitiivisia ja empatiataitoja sekä murtaa myyttiä kielten opiskelun vaikeudesta.

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa aloitettu kielisuihkutus sytyttää kipinän, mutta se sammuu nopeasti, jos peruskoulu ja toinen aste eivät tarjoa jatkuvaa ja sitovaa kielipolkua lähiopetuksena kieltenopettajan johdolla.

Varmistetaan kielipolkujen katkeamattomuus. Meidän on luotava rakenteellisesti kestävä ja katkeamaton kielipolku, jossa varhaiskasvatuksessa aloitettua kieltä on mahdollista opiskella aina toisen asteen opintoihin ja korkeakoulutukseen asti. Lisäksi ryhmäkokosääntöjä on kohtuullistettava, jotta kieliryhmät voisivat toteutua myös pienemmissä kouluissa.

Selvitetään mahdollisuutta varhentaa A2-kielen aloitus 3. luokalle. A2-kielen aikaisempi aloitus pidentäisi kielipolkua ja antaisi enemmän aikaa vahvan kielitaidon rakentamiselle. Samalla on arvioitava, miten varhentaminen voidaan toteuttaa tuntijaon puitteissa oppilaiden työmäärää kohtuuttomasti lisäämättä. Yksi mahdollisuus olisi aloittaa A2-kieli yhdellä vuosiviikkotunnilla.

Otetaan oppia kunnista, joissa kielivalintoja on onnistuttu monipuolistamaan. Tampereella on tehty pitkäjänteisiä kielimyönteisiä koulutuspoliittisia ratkaisuja. A1-kieleksi on mahdollista valita englannin lisäksi espanja, kiina, ranska, ruotsi, saksa tai venäjä, ja A1-kielen ryhmä voidaan perustaa jo 12 oppilaalla. Lisäksi A2-kielen opiskelu alkaa 3. luokalla. Tampereen esimerkki osoittaa, että kunnan tekemillä rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten kielten sijoittelulla, aloitusajankohdalla ja kohtuullisilla ryhmäkokorajoilla, voidaan luoda todellisia edellytyksiä monipuolisille kielivalinnoille. Myös Forssassa on onnistuttu ylläpitämään poikkeuksellisen monipuolista kielitarjontaa pienemmällä paikkakunnalla. Esimerkit osoittavat, ettei kieltenopiskelun monipuolisuus ole vain suurten kaupunkien mahdollisuus vaan ennen kaikkea riippuvainen koulutuspoliittisista valinnoista ja pitkäjänteisestä sitoutumisesta.

Vahvistetaan Turun toimivaa A2-kielten mallia. Turussa A2-kielten jatkumo on toimiva tapa lisätä muiden pitkien kielten kuin englannin opiskelua. A2-kielten opiskelua kannattaa tukea kaikin tavoin ja säilyttää nykyinen malli, jossa A2-kielten opiskelijalla on valinnaisten opintojen lisäksi kaksi vuosiviikkotuntia kieliopintoja. On hyvä muistaa, että jos alakouluissa ei opeteta pitkiä A-kieliä, niitä ei opiskella myöskään yläkouluissa, lukioissa tai korkeakouluissa.

Panostetaan pitkäjänteiseen kielten opiskeluun lyhyiden kielikokeilujen rinnalla. Kielimaistiaiset ja lyhyet esimerkiksi matkailukieleen keskittyvät valinnaiskurssit voivat herättää kiinnostusta kieliin, mutta ne eivät korvaa systemaattista ja pitkäkestoista kielen oppimäärää. Lyhyissä oppimäärissä ei myöskään ole mahdollista saavuttaa samanlaista syvällistä kielitaitoa kuin pitkäjänteisellä A-kielen opiskelulla.

Tehdään yhdenvertaisuudesta todellista, ei vain muodollista. Kielten tarjoaminen ei vielä merkitse yhdenvertaista mahdollisuutta opiskella niitä, jos ryhmien perustamisen ehdot käytännössä estävät opetuksen toteutumisen. Jos kieli sijoitetaan vain tiettyihin kouluihin tai ryhmän vähimmäiskoko asetetaan niin korkeaksi, ettei ryhmää synny, oppilaalla ei tosiasiassa ole mahdollisuutta valita kieltä. Yhdenvertaisuus ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkien koulujen kielitarjonnan pitäisi olla yhtä suppea. Tavoitteena tulisi olla, että mahdollisimman monella oppilaalla on tosiasiallinen mahdollisuus opiskella useampia kieliä.

Nähdään kielikoulutus investointina eikä säästökohteena. Kuntien talouspaineissa kieltenopetukseen kohdistuvat säästöt voivat tuottaa nopeasti kustannussäästöjä, mutta samalla ne kaventavat pitkällä aikavälillä alueen ja koko Suomen kielivarantoa. Koulutuksen järjestäminen on kuntien keskeisimpiä tehtäviä, ja pienenevät ikäluokat tarjoavat mahdollisuuden panostaa koulutuksen laatuun.

Monipuolisen kielitaidon vahvistaminen on investointi lasten ja nuorten tulevaisuuteen sekä Suomen osaamiseen, kansainvälisyyteen ja kansalliseen etuun. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että Turussa turvataan myös jatkossa mahdollisuus opiskella A2-kieltä tuntijaon ylittävänä kahden vuosiviikkotunnin valinnaisaineena siten, että A2-kielen opiskelu ei vaikuta oppilaan muihin valinnaisainevalintoihin alakoulussa. Ratkaisulla voidaan vahvistaa pitkäjänteisesti tulevien sukupolvien monipuolista kielitaitoa ja kulttuuriosaamista sekä turvata Turussa jo toimiviksi osoittautuneet kielipolut.

Turun seudun kieltenopettajat, Heidi Viljamaa, pj.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry, Outi Vilkuna pj.

Lähteet:

Hofer, B., & Jessner, U. (2019). Multilingualism at the primary level in South Tyrol: How does multilingual education affect young learners’ metalinguistic awareness and proficiency in L1, L2 and L3? The Language Learning Journal, 47(1), 76–87.

Jaekel, N., Schurig, M., Florian, M., & Ritter, M. (2017). From early starters to late finishers? A longitudinal study of early foreign language learning in school. Language Learning, 67(3), 631–664.

Kangasvieri, T. (2022). ”Mielestäni on hyvää yleissivistystä osata muitakin kieliä kuin omaa äidinkieltään.”: kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten perusopetuksen yläkoulun oppilaiden vieraan kielen oppimismotivaatiosta (Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto).

Muñoz, C. (2014). Contrasting effects of starting age and input on the oral performance of foreign language learners. Applied Linguistics, 35(4), 463–482.

Muñoz, C. (2017). Tracing trajectories of young learners: Ten years of school English learning. Annual Review of Applied Linguistics, 37, 168–184.

Oga-Baldwin, W. L. Q., Nakata, Y., Parker, P., & Ryan, R. M. (2017). Motivating young language learners: A longitudinal model of self-determined motivation in elementary school foreign language classes. Contemporary Educational Psychology, 49, 140–150.

Pfenninger, S. E., & Singleton, D. (2019). Starting age overshadowed: The primacy of differential environmental and family support effects on second language attainment in an instructional context. Language Learning, 69(1), 207–234.

Piske, T., MacKay, I. R. A., & Flege, J. E. (2001). Factors affecting degree of foreign accent in an L2: A review. Journal of Phonetics, 29(2), 191–215.

Veivo, O., Mäntylä, K., Inha, K. & Toomar, J. (2023). Nuoret arvostavat monipuolista kielitaitoa ja haluavat osata kieliä laajentaakseen maailmankuvaansa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2023/nuoret-arvostavat-monipuolista-kielitaitoa-ja-haluavat-osata-kielia-laajentaakseen-maailmankuvaansa