Tapaaminen kieltenopetuksen ajankohtaisista asioista 13.3.2024
Etätapaamiseen osallistuivat opetusministerin erityisavustaja Lisa Palm sekä Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n puheenjohtaja Outi Vilkuna ja toiminnanjohtaja Anna Halme.SUKOLista oli etukäteen toimitettu ministeriöön tapaamisen aiheita ja liiton näkemyksiä niistä. Tapaamisessa keskusteltiin seuraavista aiheista:
Perusopetuksen A1-kielivalintojen monipuolistaminen ja A2-kielten tarjonta
SUKOLin näkemyksen mukaan laaja perusopetuksen kielivalikoima on paras tae sille, että kieliä opiskellaan riittävän monipuolisesti. Kielten osaajien väheneminen on uhka huoltovarmuudelle ja heikentää kriittistä infrastruktuuria.
Kieltenopiskelun voimakkaalla kaventumisella ja opetussuunnitelmapohjaisen kielivarannon heikentymisellä on vaikutuksia tasa-arvoiseen työelämään sijoittumiseen, kielitaitoisen ja osaavan työvoiman saatavuuteen, yritysten kilpailukykyyn ja laajemmin yhteiskunnan kulttuuritietouteen, suvaitsevuuteen ja maailmankansalaisuuteen. Ratkaisu kielitaidon monipuolisuuden lisäämiseen on aloitusvaiheen monipuolissa valinnoissa. Kielipolkujen toteutuminen tulisi turvata opetuksen järjestäjien yhteistyönä perusasteelta toisen asteen loppuun ja jatko-opintoihin asti.
Kuka opettaa kieliä alakoulujen vuosiluokilla 1–6?
Päätökset siitä, kuka kieliä opettaa, tehdään kunnissa usein talousnäkökulmasta eikä niinkään opettajan substanssiosaamisen perusteella. Kieltenopetusta on siirretty kieltenopettajilta luokanopettajille alakouluissa, vaikka opetuksen järjestäjällä saattaisikin olla samalla alueella useita kouluasteita, jotka voisivat työllistää kieltenopettajan. Luokanopettajilla ei yleensä ole koulutusta kieltenopetukseen, eivätkä he välttämättä koe osaavansa tai haluavansa opettaa kieltä. Opettajan kielisuhteen täytyy olla myönteinen, jotta työssä pystyy innostamaan oppilaita kielten oppimiseen.
SUKOLin perusopetuskysely on vielä kesken, mutta jo tulleista vastauksista nousee esiin, että erityisesti 6. luokan ruotsia on siirretty kieltenopettajilta luokanopettajille. Lisa Palm oli kiinnostunut kyselyn tuloksista, ja niitä luvattiin toimittaa opetusministeriöön.
On havaittavissa, että yleissivistävän koulun kaventunut kieltenopiskelu vaikuttaa yliopisto-opintoihin hakeutumiseen. Miten taataan riittävä yhteiskunnan kielivaranto tulevaisuudessa, jos kielten osaajia ja kieltenopettajia ei kouluteta?
Miten tästä eteenpäin?
Peruskoulun tulevaisuustyö -hankkeen 1.2.2024–31.12.2025 työryhmässä (https://okm.fi/tulevaisuustyo) ei ole mukana kieltenopetuksen asiantuntijaa. Outi Vilkuna totesi, että SUKOLista on oltu suoraan yhteydessä työryhmään ja saatu vastakaikua, joten toiveena on, että kieltenopetuksen asiantuntemusta tullaan kuulemaan työryhmän työssä.
Yhteisesti todettiin, että kieltenopetuksen tilanne on huolestuttava. Lisa Palm nosti esiin, että toisen kotimaisen tilanne on hälyttävä jopa ruotsinkielisissäkin kouluissa: esimerkiksi ruotsinkieliset lukiolaiset suorittavat yo-tuntinnossa enenevässä määrin B-suomen kokeen, vaikka kaikki ovat opiskelleet A-suomea. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty etäopetuksen lisäämistä, joka on mainittu myös hallitusohjelmassa.
SUKOLin näkemyksen mukaan ratkaisun avaimet kielitaidon monipuolisuuden lisäämiseen ovat kuntien käsissä, sillä kielivalintoja tulisi monipuolistaa jo perusopetuksessa. Valtion tulisi kuitenkin tukea tätä lainsäädännön ja resursoinnin keinoin. Monipuolinen kieltenopetus on arvovalinta. Jo Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksessä 2017 esitettiin, että muun kuin englannin tarjoamisen A1-kielenä pitäisi olla lakisääteistä. Tällöin englantia voitaisiin tarjota pakollisena A2-kielenä. Lisa Palm totesi, että ruotsinkielisellä puolella käytännössä kaikilla on kaksi A-kieltä, suomi ja englanti – tämä on siis täysin mahdollista toteuttaa, mutta lisäresursseja toteuttaminen toki vaatisi.