Opetusministerin tapaaminen 17.5.2022

Tapaamiseen osallistuivat SUKOLin puheenjohtaja Outi Vilkuna ja toiminnanjohtaja Anna Halme, Aasian ja Afrikan kielten hankkeen koordinaattori Päivi Siltala-Keinänen ja Niina Saunamäki LUKKI-hankkeesta.

Ministerille oli jo etukäteen toimitettu kannanotto. Outi Vilkuna esitteli keskustelun avaukseksi joitakin päänäkökohtia kannanotosta. Kannanotossa todetaan, että perusopetuksen laajakirjoisempi kieltenopetus ja aito ja tasa-arvoinen valinnan mahdollisuus on taattava. On myös varmistettava kielipolun jatkuvuus perusopetuksesta toiselle asteelle ja häivytettävä korkeakoulujen pistetyökalun vaikutusta lukion kieliopintoihin. Kielten näivettyminen on kansallinen kriisi, joka vaatii viranomaisilta konkreettisia, pitkäjänteisiä toimia projektiluontoisten hankkeiden sijaan.

Perusopetuksen kielivalikoima näivettyy

Erityistä huolta on aiheuttanut valinnaisten A2- ja B-kielten kato ja A1-kielivalikon kapea-alaisuus. Toisen kotimaisen osaaminen ja opiskelumotivaatio ovat heikentyneet sen jälkeen, kun sen aloittaminen varhennettiin kuudellenne luokalle mutta tuntimäärää ei lisätty.

Joissakin kunnissa, esimerkiksi Tampereella, A1-kieliä on voitu tarjota monipuolisesti ja kaupungin strategisten painotusten ansiosta kieliryhmiä on myös syntynyt. Päivi Siltala-Keinänen toi kuitenkin esiin, että viimeisessä valinnassa A1-kiinan ryhmiä ei syntynyt. Tämän päivän koululaiset ja opiskelijat ovat työelämässä vielä kymmenien vuosien päästä, joten he ovat avainasemassa koko yhteiskunnan monipuolisen kielivarannon turvaamisessa.

Ratkaisuiksi esitetään kielten aseman parantamista, opiskelupolkujen takaamista ja vaikuttamista valtakunnallisella tasolla. A1-kielitarjontaa tulee monipuolistaa yli 30000 asukkaan kunnissa; vuoteen 1998 saakka yli 30000 asukkaan kuntien oli tarjottava pitkänä kielenä viittä eri kieltä, englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja toista kotimaista.

Kustannuksia selvitettävä

Ministeri Andersson totesi, että hän kannattaa toimia kielivalikoiman laajentamiseksi. Myös toisen kotimaisen kielen tuntien lisääminen saa häneltä kannatusta, ja tuntijaon muuttamisen kustannukset ovat jo selvityksessä. Jotta asioita voidaan edistää, ensin on tiedettävä, kuinka paljon niiden toteuttaminen maksaa. Valitettavasti nopeita ratkaisuja ei ole luvassa, sillä näin suuret kustannuspanokset on Anderssonin mukaan saatava mukaan jo hallitusneuvotteluihin.

Toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelma on valmisteilla ministeriössä ja Opetushallituksessa. Tavoitteena on lisätä kiinnostusta ja motivaatiota toista kotimaista kieltä kohtaan esimerkiksi erilaisten opetuksen tukimateriaalien ja ystävyyskoulutoiminnan kautta.

Opettajien pätevyys

Päivi Siltala-Keinänen nosti esille Aasian ja Afrikan kielten hankkeen kannalta merkittävän ongelman: arabian opettajaksi ei voi Suomessa pätevöityä, vaikka arabiaa äidinkielenään puhuvia on jo melko paljon ja kiinnostusta on myös arabian opiskeluun vieraana kielenä. Ministeri lupasi selvittää asiaa.

Ministeriön puolelta todettiin, että tietoa ei ole tarpeeksi siitä, millaisia vaikutuksia mahdollisilla kuntien velvoitteiden lisäämisellä olisi pätevien opettajien kannalta. Onko eri kielten päteviä opettajia saatavilla?

Outi Vilkuna varoitti, että ollaan astumassa noidankehään: tulevaisuudessa kieltenopettajia valmistuu vähemmän, koska kieliä opiskellaan vähemmän ja työllisyys mietityttää.

Todistusvalinta varjostaa lukiota

Kieltenopettajien kannanotossa todetaan, että lukiolaiset valitsevat opiskeltavat aineensa korkeakoulujen pistevalintatyökalun ohjaamina eivätkä esimerkiksi omien kiinnostustensa ja vahvuuksiensa mukaan. Oppiaineet, joista saa paljon pisteitä, ovat kasvattaneet suosiotaan muiden kuihtuessa. Tämä vaarantaa lukion yleissivistävän tehtävän toteutumista oleellisesti ja lisäksi heikentää opiskelijoiden hyvinvointia. Opiskelijat uupuvat, ja paljon lahjakkuutta jää käyttämättä. Pistetyökalua tulisi kehittää monipuolisempaan suuntaan, jotta lukiolaisilla olisi lukiolaissakin määritelty todellinen mahdollisuus kehittää vahvuuksiaan ja hankkia laajaa yleissivistystä lukiovuosinaan.

Niina Saunamäki toi esiin pistetyökalun aiheuttaman ongelman: lukiolaisten lukujärjestyksiin ei jää aikaa kielille, koska pitkä matematiikka lohkaisee niistä niin suuren osan. Yhdestä pitkästä kielestä saa pisteitä todistusvalinnassa, mutta pitkänä kielenä kirjoitetaan yhä enenevässä määrin vain englantia. Toinen ongelma on, että perusopetuksen yksipuolistuvat kieliopinnot näkyvät jo lukioon tulevissa: taustalla ei ole kieliopintoja, joita lukiossa voisi jatkaa. Ongelmat ovat rakenteellisia.

Päivi Siltala-Keinänen toimii päivätyössään Helsingin kielilukiossa ja Niina Saunamäki Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, jossa myös on kielipainotus. Kummassakin lukiossa on kielten opiskelijoiden ja kirjoittajien määrä pienentynyt hälyttävästi. Päivi Siltala-Keinänen kertoi, että heillä opetaan 13 kieltä mutta kaikki ryhmät englantia lukuun ottamatta ovat kutistuneet dramaattisesti. Niina Saunamäen mukaan erityisesti kielten ylioppilaskokeisiin osallistuminen on vähentynyt.

Kielten valitseminen pitäisi tehdä houkuttelevammaksi korkeakoulujen todistusvalinnassa, ja kielistä tulisi saada selkeää hyötyä jatko-opintoihin. Yhdeksi ratkaisuksi esitetään pistetyökalun monipuolistamista. LUKKI-hankkeen ehdotus on, että todistusvalinnassa olisi erilaisia reittejä, esimerkiksi kielireitti, reaalireitti ja matemaattis–luonnontieteellinen reitti. Kielireitillä pisteitä voisi saada useammasta kielestä. Todistusvalinnan yksipuolisuus ei ole pelkästään kieliaineiden ongelma, vaan myös osa reaaliaineista kärsii siitä.

Laajaa keskustelua tarvitaan

Ministeri Andersson piti tärkeänä kieltenopettajien viestiä todistusvalinnan pistetyökalun ongelmista, ja hän lupasi viedä sitä eteenpäin. Hänen mielestään ideaalitilanteessa voitaisiin sopia rajoja sille, millainen osuus sisäänotosta tulee todistusvalinnassa. Tämä turvaisi sen, että hakupainealoillakin opiskelupaikan voisi saavuttaa pääsykokeiden kautta. Korkeakoulujen autonomian takia tämä vaihtoehto ei ole välttämättä realistinen.

Korkeakoulut ovat käynnistäneet pistetyökalun päivitystyön, joka valmistuu ensi vuonna ja jonka muutokset tulevat voimaan 2026. Li Andersson kertoi, että yhdessä tiede- ja kulttuuriministerin ja korkeakoulujen edustajien kanssa on käyty vuoropuhelua todistusvalinnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Heijastusvaikutus ulottuu toisen asteen yli jopa perusopetukseen. Andersson tähdensi, että juuri siksi korkeakoulut eivät voi pelkästään vedota autonomiaansa vaan niiden on kuunneltava laajasti aiheeseen liittyviä kannanottoja.

Viime hetken aikataulumuutosten takia opetusministerin tapaaminen jouduttiin pitämään etänä. Yhteisesti kuitenkin todettiin, että pääasia oli päästä tapaamaan ja keskustelemaan asioista.