Mitä kieliä Suomi puhuu?

Vertailu Viroon

Virossa on vuodesta 2021 alkaen mahdollista rekisteröidä väestörekisteriin kaksi äidinkieltä ja etnisyyttä. Statistiikan mukaan (Trasberg 2022) kahteen etnisyyteen kuuluvia ihmisiä on Virossa arviolta 41960 eli 3 % väestöstä, ja kahden äidinkielen puhujia on 30710 eli 2 % väestöstä. Suurimmat kaksikielisyysparit Virossa ovat viro–venäjä 59 % (18160), viro–ukraina 12 % (3810) ja viro–englanti 4% (1220). Viron viimeisimmän väestölaskennan mukaan maassa on 20:n suomalais–ugrilaisen sukulaiskansan edustajia ja äidinkielenä käytössä 17 suomalais–ugrilaista kieltä (Viikberg 2022). Statistiikasta näkyy, että osa sukulaiskansojen edustajista, kuten esimerkiksi inkeriläiset ja inkeroiset, on luopunut omasta äidinkielestään.

Uudistuksen myötä Viro on saanut paremman kuvan maan omasta väestöstä, muun muassa pienten suomalais–ugrilaisten kielten ja murteiden puhujista. Tieto auttaa viranomaisia suunnittelemaan koulutus- ja kulttuuriohjelmia ja tukemaan kielitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

Miten Suomessa? Suomi on monikielinen maa, mutta virallisesti jokaisella voi olla vain yksi rekisteröity äidinkieli. Tilastokeskuksen mukaan Suomen väestössä oli vuoden 2024 lopussa 610148 äidinkieleltään vieraskielistä henkilöä (10,8 %).

Meillä ei ole tietoa siitä, montako karjala–suomi- tai inkeri–suomi-kaksikielisyysparin puhujaa meillä asuu. Tieto olisi varmasti olennainen esimerkiksi karjalan kielen elvytysohjelman suunnittelijoille (Tynnyrinen ja muut 2025). Monet saamenkieliset ilmoittavat väestötietojärjestelmään äidinkielekseen suomen, minkä vuoksi saamen kieltä puhuvien todellista määrää ei tunneta (Wesslin 2019). Todennäköisesti sama ilmiö koskee muitakin Suomessa puhuttuja kieliä. Vähemmistökielen tukeminen on vaikeaa, jos sen puhujamääristä ei ole luotettavaa tietoa.

Monikielisten palvelujen turvaaminen

Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti mahdollistaisi parempien monikielisten palvelujen suunnittelun esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja koulutuksessa. Se antaisi paremman kuvan siitä, mitä kieliä Suomessa puhutaan, edistäisi perheissä puhuttujen kielten tasa-arvoa ja antaisi paremman kuvan yksilöiden kielellisestä identiteetistä.

Väestörekisteriin rekisteröity äidinkieli usein vaikuttaa suoraan siihen, mihin lapsi sijoitetaan peruskoulussa: suomi äidinkielenä (S1) vai suomi toisena kielenä (S2) -ryhmään. Näin ei pitäisi olla, sillä perusteet kieliryhmän valinnalle ovat huoltajan päätös ja opettajan suorittama lapsen kielitaidon arviointi. Valitettavasti on silti tapauksia, joissa Suomessa syntynyt, suomenkielistä päiväkotia käynyt ja suomea toisena äidinkielenään puhuva lapsi on sijoitettu S2-ryhmään, koska väestörekisterin mukaan äidinkieli on muu kuin suomi tai sukunimi viittaa muunkielisyyteen.

Myös oman äidinkielen palvelujen suunnittelua varten tarvitaan tarkempaa tietoa kuntien monikielisyystilanteesta. On paikkakuntia (esimerkiksi Hyvinkää ja Järvenpää), joissa peruskoulun oman äidinkielen opetuksen piiriin pääsemistä varten vaaditaan perheeltä lapsen äidinkielen muuttaminen väestörekisterissä suomesta tai ruotsista muuhun kieleen, joka on toisen huoltajan kieli ja jossa tarjotaan oman äidinkielen opetusta. Tämä on Opetushallituksen suositusten vastaista: suositusten mukaan oman äidinkielen opetukseen voivat osallistua monikielisten perheiden lasten lisäksi myös adoptiolapset ja ylläpitokielen puhujat eli ulkomailla asuneet ja siellä kielen omaksuneet suomalaisten perheiden lapset. Lisäksi käytäntö vähentää suomen tai ruotsin äidinkielekseen ilmoittaneiden määrää ja tekee väestörekisterin tiedoista epäluotettavampia.

Tiedot vastaamaan todellista tilannetta

Mahdollisuus merkitä väestötietojärjestelmään useampi kuin yksi äidinkieli helpottaisi huomattavasti kuntien monikielisyyttä tukevien palvelujen suunnittelua ja resursointia. Nykyisten rekisteritietojen perusteella esimerkiksi oman äidinkielen opetuksen tarvetta ei pystytä arvioimaan riittävän tarkasti. Oikeusministeriön vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan usean kielen merkitseminen väestötietojärjestelmään antaisi monipuolisemman kuvan henkilön kielellisestä identiteetistä, hänen puhumistaan kielistä ja kieliyhteisöihin kuulumisesta sekä Suomen todellisesta kielivarannosta.

Monikielisten perheiden yhdistys Familia ry teki vuonna 2023 kansalaisaloitteen ”Äidinkielenä monikielisyys – useamman kielen merkitseminen mahdollistettava väestötietojärjestelmään”. Valitettavasti tämä aloite ei herättänyt isompaa kiinnostusta yhteiskunnassa, ja puolen vuoden sisällä kerättiin vain 5008 allekirjoitusta.

Äidinkielitietojen kerääminen ja tallentaminen väestörekisteriin ei ole maailmanlaajuisesti kovin yleistä. Esimerkiksi Ruotsissa väestötietojärjestelmään ei tallenneta tietoa äidinkielestä. Suomessa sen sijaan äidinkielen rekisteröimisellä on pitkät perinteet, sillä maa on virallisesti kaksikielinen. Nykyisessä yhä monikielisemmässä yhteiskunnassa väestötietojärjestelmää olisi kuitenkin tarpeen kehittää siten, että siihen voisi merkitä useamman kuin yhden äidinkielen.

Suomen suurimmat kielivähemmistöt ovat venäjä ja viro. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 Suomessa asui 50202 viroa ja 99606 venäjää äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Jos tarkastelukriteeriksi valitaan kansalaisuus, saadaan erilainen kuva: vuonna 2023 Suomessa asui 51597 Viron kansalaista ja 35359 Venäjän kansalaista. Tilastossa eivät näy kaksoiskansalaiset eivätkä kaksikielisten perheiden jäsenet, joilla väestörekisteriin on rekisteröity toisen huoltajan kieli – suomi, ruotsi, englanti tai jokin muu. Käytännössä tämä esimerkki osoittaa, miten nykyinen äidinkielen rekisteröintitapa rajoittaa tarkan tiedon saamista Suomen väestöstä.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio on suositellut, että Suomessa tulisi helpottaa useampaan kieliyhteisöön kuulumisen kirjaamista väestötietojärjestelmään. Komitea on kehottanut Suomen viranomaisia turvaamaan vapaan itseidentifikaation periaatteen siten, että henkilö voisi rekisteröityä väestötietojärjestelmään useamman väestö- ja kieliryhmän jäsenenä. Tällä tavoin rekisterissä oleva tieto heijastaisi paremmin yksilön omaa identiteettiä ja valintaa. Lisäksi äidinkielten rekisteröintisysteemin muuttaminen antaisi tarkemman kuvan Suomen väestöstä. 

Kirjoittaja Larissa Aksinovits on Oman äidinkielen opettajat ry:n puheenjohtaja. Oman äidinkielen opettajat ry on perustettu 2018, ja se on liittynyt SUKOLin valtakunnalliseksi jäsenyhdistykseksi 2025.