Helsingin yliopiston kieltenopetuksen alumni- ja opiskelijatapahtuma 24.1.2024

Minerva-torille kokoontui runsas joukko kieltenopiskelijoita, HY:n alumneja, joista monet ovat nykyisiä kieltenopettajia, sekä yliopiston kielten laitosten henkilökuntaa. Kaisa Hahlin ja Sanna-Kaisa Tanskasen tervetulotoivotusten jälkeen kuulimme lyhyitä tietoiskuja viimeisimmistä tutkimuksista.

Eeva-Liisa Nyqvist totesi, ettei kieliopin merkitys kielen oppimisessa ole kadonnut mihinkään, verhotaan se sitten uuden rakenteet-termin taakse tai ei. On selvää näyttöä, että kieliopin opettaminen parantaa kielen hallintaa ja vuorovaikutusta, ja siksipä siitä ei kannata luopua, vaikka nykytrendi opetuksessa painottaakin muita kielen osa-alueita. Yleisöstä tuli hieno kommentti, jossa sanastoa verrattiin tiilikasaan, joka toki yksinään pysyy jotenkin pystyssä mutta vankistuu jopa taloksi, kun se saa seurakseen laastia eli kielioppia. Anne Riippa esitteli tutkimustaan, jossa selvitettiin kaunokirjallisuuden merkitystä kieltenopetukseen. Yhdessä Kaisa Hahlin kanssa tehdyn tutkimuksen positiiviset tulokset rohkaisevat kieltenopettajia tarttumaan myös kirjallisuuteen kieltenopetuksessa mahdollisuuksien mukaan.

Niina Hynninen esitteli ajatuksen siitä, että kieli on vain osa muita vuorovaikutuksen resursseja, joita ovat muun muassa eleet ja tekniset apuvälineet, mikä johtaakin ajatuksemme saman tien päivänpolttavaan aiheeseen: tekoälyn kieleen. Olemme jo saavuttaneet pisteen, jossa laite opettaa ihmistä erilaisin viestintäkeinoin (esimerkiksi kuntoiluun tarkoitettu älykeppi värisemällä). Raili Hildén esitteli nopeasti kolme kiinnostavaa tutkimushanketta, joista erityisesti DigiTala kirvoitti innostunutta keskustelua yleisössä. Hankkeen tavoitteena on kehittää tietokoneavusteinen suullisen kielitaidon arviointimenetelmä.

Tämän jälkeen pääsivät opettajat ääneen kertomaan uravalinnastaan ja kokemuksistaan sekä motivoimaan opiskelijoita opettajan uralle. Anna Svanljung Vartiokylän yläasteelta, Linnea Öström Hoplaxskolanista ja Susanna Leino Tuusulan lukiosta korostivat yksimielisesti työn parhaana puolena kohtaamisia oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Työskentely opettajana nykyisessä koulumaailmassa on erilaista kuin ennen; muita tehtäviä kuin juuri oman aineen opettamista on tullut kasapäin. Toisaalta omaa perustehtävää saa hoitaa hyvin vapaasti, mikä motivoi vanhaakin kehäkettua kehittämään itseään ja omaa opetustaan. Kaikkia opettajia yhdisti rakkaus omaan opetettavaan kieleen ja tarve kielten ilosanoman välittämiseksi eteenpäin.

Lopuksi koolle kutsuttu paneeli, johon kuuluivat Anu Halvari Opetushallituksesta, Kaisa Hahl Helsingin yliopistolta, Martti Mery Viikin normaalikoulusta ja Minna Närvä SUKOLista, keskusteli tulevaisuuden kielitietoisuudesta. Vaikeasti avautuvalle termille löydettiin monia merkityksiä ja käytännön esimerkkejä siitä, mitä se voi arjessa tarkoittaa. Opettaja pyrkii luokassa aktiivisesti ja tietoisesti kiinnittämään huomion kielenkäyttötilanteisiin, kielen piirteisiin ja sanastoon esimerkiksi vertaamalla kohdekieltä oppilaiden äidinkieleen tai muihin kieliin, joita oppilaat osaavat. Opettaja voi myös kiinnittää oppilaiden huomion erilaisiin keinoihin, jotka tukevat kohdekielen oppimista. Jokainen koulun opettaja on myös kielenopettaja eli opettaa oman alansa käsitteitä. On hyvä opettaa myös termistöä ja avata sitä, jotta tehokas kielenopiskelu mahdollistuu. Opettaja ottaa huomioon oppilaiden monikielisen taustan mahdollisuuksien mukaan. Tämä ei tarkoita sitä, että itse pitää osata oppilaan äidinkieltä, vaan esimerkiksi voi herättää oppilaan mielenkiintoa kohdekielen ja äidinkielen tietoiseen vertailuun.

Oli mukava nähdä kieltenopiskelijoita ja alumneja yhdessä ja samassa tilaisuudessa. Hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen tapahtuma poikii varmasti jatkoa, ja olisikin mielenkiintoista kuulla myös opiskelijoita tapahtuman esiintyjinä.