6.5.2024 Kielet, kriisit ja turvallisuus -paneelikeskustelu

Aiheesta keskustelemaan oli kutsuttu eri alojen asiantuntijoita: komentaja Pekka Snellman Uudenmaan prikaatista, tutkija Minna Ålander Ulkopoliittisesta instituutista, FM Outi Vilkuna Suomen kieltenopettajien liitosta ja professori emerita Hannele Dufva Jyväskylän yliopistosta. Yleisöä tervehti etänä vuoden 2024 Vuoden toimittaja -palkinnon saaja, Jyväskylän yliopiston alumni, FM erikoistoimittaja Arja Paananen, joka kertoi kieli- ja kulttuuriosaamisen merkityksestä mediassa.

Ajankohtaiset kansainväliset kriisit, Venäjän hyökkäyssota, konflikti Israelissa ja energiakriisi ovat nostaneet kieli- ja kulttuuriosaamisen tärkeyden uudella tavalla esille. Kielellisestä huoltovarmuudesta huolehtiminen on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Pekka Snellman otti esille Puolustusvoimien tarpeen kehittää sotilastulkkien koulutusta, sillä jopa sellaisillakaan kriisialueilla, joissa Suomi on toiminut pitkään, ei ole ollut systemaattista tulkkien koulutusta. Hän totesi myös, että reservissä on kattava joukko erikielisiä asepalveluksen suorittaneita henkilöitä, joiden kielellisiä valmiuksia ei ole otettu huomioon tai osattu hyödyntää.

Suomi on EU:n ja Naton jäsenmaa, ja menestyksekäs toiminta kansainvälisissä yhteisöissä, verkostoissa ja projekteissa edellyttää laadukasta ja monipuolista kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta. Minna Ålander korosti kielitaidon olevan muutakin kuin kieliopillista osaamista. Erityisesti viestinnän moniulotteisuuden ja kulttuurin tuntemuksen hallinta ovat osa strategista huoltovarmuutta ja työkalu poliitisen kentän kartoituksessa sekä maiden välisen politiikan tavoitteiden priorisoinnissa. Hän myös kertoi kuuden kielen taitajana todenneensa, että kun on oppinut pari kieltä, on helpottavaa huomata, kuinka kieliä voi omaksua lisää. Miolemmat Pekka Snellman ja Minna Ålander vahvistivat myös, että moniin tehtäviin ei ole riittävästi tai kilpailuksi asti hakijoita kielitaitovaatimusten takia, vaikka vaatimukset eivät olisi kovin korkella tasolla.

Suomen edun kannalta on olennaista, että koulutusjärjestelmämme pystyisi tuottamaan riittävän määrän asiantuntijoita, joilla on vahva kieli- ja kulttuuriosaaminen. Nyt kehitys menee päinvastaiseen suuntaan. Muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelu on vähentynyt radikaalisti peruskoulussa ja lukiossa viimeisen 20–30 vuoden aikana. Kehityssuunta näkyy kielten opiskelun vähenemisenä myös yliopistotasolla, ja puuttellista kielitaitoa pyritään paikkaamaan korkeakouluopintovaiheessa ja esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Kielikoulutuksen supistukset kaikilla asteilla ovat ristiriidassa työelämän kasvavien kieli-, kulttuuri- ja viestintätarpeiden kanssa.

Outi Vilkuna nosti esille rakenteellisia esteitä, joita on monimuotoisemman kielenopetuksen mahdollistamisen tiellä. Hän valotti myös 1980-luvun puolivälissä alkanutta lainsäädännön purkamisen kehityskulkua, joka on osoittanut tietä nykyisen tilanteeseen, ja esitti joitakin mahdollisia muutosmalleja tilanteen korjaamiseksi. Hannele Dufva toi esiin kansallisen kielistrategian luomisen tarpeen ja esitti työryhmän kokoamista kielistrategiaa laatimaan. Hän esitti myös toiveen, että presidentti Stubb ymmärtäisi tarttua tähän kuten presidentti Kekkonen aikanaan teki.

Kielivarannon rapautuminen uhkaa kaventaa myös mediaympäristön moniäänisyyttä, jos media-ammattilaiset eivät pysty hyödyntämään eri kielialueiden uutistarjontaa. Arja Paananen esitti huolensa Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta negatiivisesta asenteesta venäjän kielen opiskelua ja kielitaitoa kohtaan. Hän muistutti, että Venäjä on ja pysyy naapurimaanamme. Meidän tulisi pystyä seuraamaan niitä muutoksia, joita siellä tapahtuu, ja itse kielitaitoisina uutisoimaan ja tutkimaan niitä kehityskulkuja, joita muuttuvat tilanteet tuovat.

Yleisesti keskusteltiin muun muassa muuttuvasta kielitaidon käsitteestä, opetussuunnitelmapohjaisen kielitaidon ja toisaalta väestöpohjan mukanaan tuoman kielivarannon tunnistamisen ja tunnustamisen keinoista, teknologia-avusteisen kielenkäyttötaidon roolista sekä viestinnän, vaikuttamisen ja mahdollistamisen keinoista laajemman kielitaidon tuella.

Kuva: Leena Kolehmainen