22.1.2026 Helsingin kaupungille A2-kielistä

Vieraat kielet eivät ole pelkkä valinnaisvaihtoehto – kielitaitoa on tuettava strategisesti

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan tuore päätösesitys A2-kielten sisällyttämisestä samaan valinnaisainekoriin muiden valinnaisaineiden kanssa on herättänyt vilkasta keskustelua. Tämän päätöksen seuraukset kielten opetukselle ja lasten kielitaidon kehittymiselle vaativat tarkempaa arviointia.

Perusopetuksessa A2-kielten (toinen vieras kieli) opiskelu ei ole vain yksi valinnaisaine muiden joukossa vaan keskeinen osa lasten kielitaitopolkua. Suomessa A1-kieli (yleensä englanti) alkaa usein jo ensimmäisellä luokalla, ja A2-kielen valinta tarjotaan jo 3.–4. luokalla, jolloin oppilailla on mahdollisuus kehittää monipuolisia kielitaitoja. A2-kielen opiskelu jatkuu yläkouluun saakka, ja sen tavoitteena on synnyttää aito kiinnostus toiseen vieraaseen kieleen ja kulttuuriin – ei vain täyttää tuntikiintiötä muiden valinnaisaineiden joukossa.

Kun A2-kielet rinnastetaan täysin muihin valinnaisiin oppiaineisiin, on olemassa todellinen riski, että kielten asema heikkenee opetuksessa. Kielitaito ei ole pelkkä harraste: se on taito, joka rakentuu pitkäjänteisesti, vaiheittain ja jatkuvan harjoittelun kautta. Kielten opiskelu lisää oppilaan kognitiivista kapasiteettia, monikulttuurista ymmärrystä ja tulevaisuuden työelämän valmiuksia – etuja, joita ei saavuteta satunnaisilla tai puristetuilla valinnaisilla opinnoilla.

Lisäksi päätös asettaa A2-kielten ryhmäkoot ja saatavuuden tiukempien minimioppilasmäärien varaan, mikä voi johtaa tilojen ja resurssien priorisointiin pois vähemmän valituista kielistä.

Kielten opetus ei ole vain yksittäisten oppituntien summa vaan strateginen panostus tulevaisuuden osaamiseen. Kun otetaan huomioon globalisaation myötä kasvava tarve monikielisyydelle ja sen positiiviset vaikutukset työelämään, kansainvälisyyteen ja sosiaaliseen ymmärrykseen, Helsingin päätös kaipaa kriittistä tarkastelua ja täydentäviä toimia. Kielten asemaa ei tule heikentää asettamalla ne pelkästään valintapakettiin muiden aineiden kanssa; sen sijaan kaupungin tulisi aktiivisesti kehittää ja tukea vieraan kielen opiskelua esimerkiksi tarjoamalla lisää resursseja ja kannustavia opetuskäytäntöjä sekä varmistamalla, että oppilailla on aito mahdollisuus valita ja sitoutua kieliin ilman, että se rajoittaa muiden valinnaisaineiden opiskelumahdollisuuksia.

Loppujen lopuksi kielitaito on investointi – eikä se voi rakentua vain marginalisoituina valinnaisaineina. Sen täytyy olla näkyvä osa opetussuunnitelmaa, jossa jokainen lapsi saa mahdollisuuden oppia ja menestyä monikielisessä maailmassa.