16.9.2024 Tapaaminen perusopetuksen asioista

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä osallistuivat neuvotteleva virkamies Minna Polvinen ja opetusneuvos Tommi Karjalainen. SUKOLia edustivat puheenjohtaja Outi Vilkuna ja toiminnanjohtaja Anna Halme.

SUKOL oli toimittanut ennakkoon näkemyksiään vuosiluokkien 1–6 kieltenopetuksesta, kieltenopetuksen kaventumisesta kaikilla asteilla, oikeudesta oman äidinkielen opetukseen ja kieltenopettajien koulutustarpeista. Lisäksi tapaamisessa keskusteltiin väestökehityksen näkymistä, etäopetuksesta ja Riitta Pyykön Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksen (2017) jatkotoimenpiteistä. Ministeriö ja Opetushallitus suunnittelevat nuorten kuulemista kielivalintoihin liittyvistä kysymyksistä.

SUKOLin kannanotto

1. Vuosiluokkien 1–6 kieltenopetus

Vuosiluokilla 1–6 luokanopettaja on kelpoinen opettamaan toista kotimaista kieltä ja vieraita kieliä. Huolta on herättänyt se, että näillä vuosiluokilla kieltenopetusta on siirretty aineenopettajilta luokanopettajille, joilla ei ole kielen erikoistumisopintoja tai täydennyskoulutusta kielen opettamiseen.

SUKOL toteutti yhdessä OAJ:n ja Suomen Luokanopettajat ry:n kanssa syyskuussa 2021 kyselyn, joka käsitteli A- ja B1-kielen opetuksen toteutusta. Kyselyssä vastaajina oli 116 luokanopettajaa ja 413 kielten aineenopettajaa. Tuloksista kävi ilmi, että varhennettua A1-englannin, -ruotsin ja -suomen kielen opetusta oli osoitettu suurelta osin luokanopettajille samoin kuin kuudennella luokalla alkavaa B1-kielen opetusta. Valtaosa näistä luokanopettajista ei ollut suorittanut opettamansa kielen erikoistumisopintoja eikä osallistunut opettamansa kielen täydennyskoulutukseen kyselytutkimusta edeltäneiden kahden vuoden aikana. Tilanne ei ole sittemmin muuttunut.

Katoavia A2-kieliä opettivat vastaajista lähes yhtä lailla luokan- kuin aineenopettajat. A2-kielten tarjoaminen on opetuksen järjestäjille vapaaehtoista, ja yhä enenevässä määrin niiden tarjoamisesta on luovuttu säästösyihin vedoten. Näin alueellista kielitarjontaa on kavennettu käytännössä minimiin, pelkän englannin opetukseen.

Jonkin verran yhteistyötä tehdään muiden kunnan koulujen ja oppilaitosten kanssa kieltenopetuksen järjestämiseksi, mutta yhteistyö yli kuntarajojen on hyvin puutteellista ja vaatisi tarmokasta kehittämistyötä kielipolkujen mahdollistamiseksi ja ammattitaitoisen opetushenkilöstön varmistamiseksi.

2. Kieltenopetuksen kaventuminen kaikilla asteilla

SUKOL ry on erittäin huolissaan kieltenopetuksen järjestämisestä kokonaisuutena ja kaikilla asteilla:

• A1-kielen tarjonta on äärimmäisen kaventunut sitten varhentamispäätöksen, ja käytännössä A1-kielenä on monin paikoin vain englanti.
• A2-kielten tarjonnan muututtua vapaaehtoiseksi opetuksen järjestäjille on myös näiden opetukseen kohdennettu monin paikoin leikkuria.
• B1-kielen tuntimäärän lisäämisen vaikutukset muiden kielten opiskeluun ja tarjontaan herättävät huolta.
• Yläkoulussa alkavat B2-kielet ovat jo lähes kadonneet kielitarjonnasta.
• Lukio-opetuksessa kielten opiskelu on myös voimakkaasti kaventunut.

Kielivarantomme kapenee, ja korjausliikkeeseen olisi jo tullut ryhtyä:

• A1-kielten tarjontaa on monipuolistettava. Vähintään 30 000 asukkaan kuntia on velvoitettava lakisääteisesti tarjoamaan vähintään kolmea A1-kieltä.
• Opetuksen järjestäjiä on velvoitettava A2-kielten tarjoamiseen. Vaihtoehtoisesti englanti tulisi saattaa lakisääteiseksi A2-kieleksi kaikille ja A1-kielen tulisi olla muu kieli.
• Opetuksen järjestäjien välistä yhteistyötä erilaisten kielipolkujen mahdollistamiseksi tulee tukea, ja kieltenopetus kaikilla asteilla tulee osoittaa koulutettujen kieltenopettajien tehtäväksi.

Laajemman ja monimuotoisemman opetussuunnitelmapohjaisen kielivarannon varmistamiseen tulee valtiovallan taholta kohdentaa vaikuttavia kehitystoimenpiteitä.

Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen tavoitteiden tulee näkyä myös kieltenopetuksen saavutettavuudessa ja järjestämisessä. Lasten oikeus saada yhdenvertaista opetusta ei voi riippua siitä, missä kunnassa sattuu asumaan.

3. Oikeus oman äidinkielen opetukseen tulee vahvistaa lailla

Oman äidinkielen opetus edistää integraatiota tukemalla oppilaan sosiaalista ja kulttuurista sidettä omaan taustayhteisöönsä. Oman äidinkielen hallinta voi parantaa oppilaan koulu- ja työelämävalmiuksia. Tutkimukset osoittavat, että vahva äidinkielen osaaminen voi vaikuttaa myönteisesti myös yleisiin oppimistuloksiin, koska oppilas pystyy siirtämään äidinkielensä kautta opittuja ajattelun ja oppimisen taitoja muihin oppiaineisiin. Yhteiskunnallinen osallisuus lisääntyy, kun yksilö pystyy vahvan äidinkielen avulla osallistumaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisönsä toimintaan.

Tällä hetkellä oman äidinkielen opetuksen järjestäminen on täysin opetuksen järjestäjän päätäntävallassa, samoin ryhmäkoot. Oikeus oman äidinkielen opetukseen tulee vahvistaa lailla.

4. Kieltenopettajien koulutustarpeet

Yliopistojen päätökset ja suunnitelmat vähentää kieltenopetusta ovat lyhytnäköisiä yksilöiden koulutuspolkujen, korkeakoulujen vetovoimaisuuden ja laajemmin yhteiskunnan kielivarannon ja kriittisen infrastruktuurin kannalta.

Jos yliopistoissa ei kouluteta monipuolisesti aineenopettajia eri kieliin, uhkana on nykyisestä entisestään vahvistuva tilanne, jossa koulutuspolun eri vaiheissa opiskellaan vain englantia ja ruotsia. Tämä trendi heijastuu jo nyt yliopistojen kielten pääaineopintojen hakijamääriin. Suomessa on kuitenkin varmistettava kaikille mahdollisuus opiskella monipuolisesti kieliä eri koulutusasteilla ja läpi koulutuspolun yhteiskunnan monikielisyyden takaamiseksi. Globaalissa maailmassa on pienen kansan etu osata monipuolisesti eri kieliä, eikä kieltenopiskelu voi olla vain harvojen etuoikeus.

Muuttuvassa maailmassa kieltenopettajille on taattava myös mahdollisuudet osaamisensa päivittämiseen ja tarvittaessa täydennys- ja uudelleenkouluttautumiseen.