Tilastotietoa ylioppilaskokeisiin ilmoittautuneista

Ylioppilaskokeiden tilastot viimeiseltä kymmeneltä vuodelta 2017–2026 paljastavat huolestuttavan suunnan: suomalaisten nuorten kielivalinnat keskittyvät yhä voimakkaammin englantiin, samalla kun muut kielet menettävät jalansijaa. Vaikka kielikoulutuksen nimellinen tarjonta on edelleen joillakin alueilla laaja, todellinen monipuolinen kielitaito on vaarassa kaventua. Tämä kehitys ei ole vain koulutuspoliittinen yksityiskohta, vaan se on koko Suomen tulevaisuuden kilpailukykyä koskeva kysymys.

Yhä monimutkaisemmassa maailmassa menestyvät ne maat, joilla on laaja kielivaranto: kyky toimia eri markkinoilla, ymmärrys eri kulttuureista, osaajia diplomatiaan, tutkimukseen ja kansainväliseen liiketoimintaan. Pelkkä englannin taito ei riitä rakentamaan vahvoja suhteita Keski-Eurooppaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Afrikkaan tai Aasiaan. Suomen vahvuus on perinteisesti ollut korkea koulutustaso ja laaja kielitaito. Nyt tämä etu on murenemassa.

Englanti ei yksin riitä

Pitkän englannin kokeen osallistujamäärät ovat kasvaneet tasaisesti: noin 38000 kokelaasta vuonna 2017 yli 44000:een vuoteen 2025 mennessä. Englannista on tullut käytännössä itsestään selvä valinta. Englannin osaaminen on ilman muuta välttämätöntä, mutta ongelmia syntyy, jos sen rinnalle ei enää rakennu muuta kielitaitoa. Yhteiskunta, joka nojaa lähes yksinomaan yhteen vieraaseen kieleen, on haavoittuva – taloudellisesti, kulttuurisesti ja kansainvälisesti.

Ruotsi, saksa, ranska ja venäjä väistyvät hiljaa

Keskipitkän ruotsin koe on vielä suuri, mutta sen suosio on ollut laskussa 2020-luvulla: lähes 15000 kokelaasta on tultu noin 12000:een vuoteen 2025 mennessä. Tämä viittaa siihen, että ruotsi koetaan yhä useammin vain suoritteeksi, ei kieleksi, jota halutaan osata kunnolla.

Samaan aikaan monet perinteisesti tärkeät kielet ovat menettäneet suosiotaan. Lyhyen saksan osallistujamäärät ovat laskeneet yli 1600:sta noin 1260:een. Lyhyt ranska on pudonnut lähes tuhannesta alle 700:aan. Lyhyt venäjä on romahtanut noin 630 kokelaasta alle 300:aan muutamassa vuodessa. Nämä eivät ole marginaalisia kieliä. Saksa on Euroopan talousmahti, ranska keskeinen EU-kieli, ja venäjä pitkään ollut Suomen lähialueyhteistyön kieli. Niiden hiipuminen on strateginen menetys.

Espanjan nousu osoittaa, että muutos on mahdollinen

Yksi poikkeus kehityksessä on espanja. Pitkän espanjan osallistujamäärä on moninkertaistunut vuosikymmenen aikana, ja myös lyhyt espanja on säilynyt suosittuna. Tämä osoittaa, että nuoret ovat valmiita opiskelemaan uusia kieliä. Kyse ei siis ole kielten oppimishalun katoamisesta, vaan siitä, mihin järjestelmä ohjaa ja mitä se tukee.

Kielikoulutuksen suunta on poliittinen valinta – nyt tarvitaan suunnanmuutos

Nuorten tekemät kielivalinnat eivät synny tyhjiössä. Ne heijastavat viestejä, joita yhteiskunta antaa siitä, mikä on tärkeää ja arvokasta. Nykyinen kehitys ei ole sattumaa, vaan se liittyy kuntien säästöihin, koulujen resurssipulaan, pienten kieliryhmien karsimiseen ja opiskelijoiden paineeseen valita ”varma hyötykieli”. Kun koulutusjärjestelmä tarjoaa käytännössä varman polun englannin kautta ja samalla kaventaa muiden kielten tarjontaa, ei ole yllättävää, että opiskelijat tekevät rationaalisen valinnan. Ongelma ei ole nuorissa vaan rakenteissa. Jos järjestelmä ohjaa kohti yksipuolista kielitaitoa, myös lopputulos on yksipuolinen. Jos kielikoulutusta ei tietoisesti tueta monipuolisemmaksi, markkinalogiikka ohjaa valinnat yhä kapeammiksi. Se tarkoittaa tulevaisuudessa vähemmän osaajia Euroopan kieliin, heikompaa kulttuurista ymmärrystä ja kaventuvaa kansainvälistä osaamista.

Tilastot puhuvat selkeää kieltä: ilman aktiivisia toimia Suomi jatkaa ajautumistaan yhden vieraan kielen malliin ja muu kielitaito kuihtuu. Tarvitsemme vahvempaa tukea vähemmän opiskelluille kielille kouluissa, kannustimia opiskelijoille valita useampia kieliä ja selkeän valtiotason viestin siitä, että monipuolinen kielitaito on arvokasta, sillä kielikoulutus ei ole vain yksilön valinta. Se on investointi koko yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Ylioppilaskokeiden kielitilastot osoittavat, että olemme käännekohdassa. Englannin vahvistuminen ei ole ongelma – mutta muiden kielten katoaminen on. Jos haluamme Suomen menestyvän aidosti kansainvälisessä ympäristössä, meidän on rakennettava rohkeasti monikielistä tulevaisuutta. Monipuolinen kielitaito ei ole ylellisyyttä, vaan se on pienen valtion elinehto. Tilastot eivät muutu itsestään. Siksi kielikoulutuksen suunta on nyt käännettävä tietoisesti turvaamalla monipuolinen kielten opetus koko maassa.

On varmistettava, että saksan, ranskan, venäjän, espanjan ja muiden kielten opetus ei riipu koulun koosta tai kunnan taloudesta; pienet ryhmät voidaan toteuttaa valtion tuella ja kielivalikoima ei kapene säästöjen vuoksi. Opiskelijoita tulee kannustaa opiskelemaan useampia kieliä esimerkiksi tuomalla opintopisteisiin ja jatko-opintoihin selkeitä kannustimia monikielisyydelle. Ylioppilastutkintoon tulee sisällyttää rakenteita, jotka palkitsevat useamman kielen suorittamisesta, ja näin saattaa monipuolinen kielitaito aidosti houkuttelevaksi valinnaksi. On myös otettava huomioon, että ilman päteviä opettajia monipuolinen kielikoulutus ei toteudu.

Kieliosaaminen tulee nostaa strategiseksi tavoitteeksi. Tätä varten tarvitaan kansallinen kielivarannon kehittämisohjelma, selkeät tavoitteet eri kielten osaajamäärille ja kehityksen jatkuva seuranta ja resursointi. On ymmärrettävä, että kielitaito on osa huoltovarmuutta ja kilpailukykyä – ei pelkkä kouluaine.

Lähde:
Ylioppilastutkintolautakunnan tilastoja: Ilmoittautuneet eri kokeisiin tutkintokerroittain 2017–2026, https://tiedostot.ylioppilastutkinto.fi/ext/stat/FS2026A2017T2010.pdf