Syödäänkö vaalilupaukset jo hallitusneuvotteluvaiheessa?

Ensimmäinen uutinen oli valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän esitys, että uusi hallitus lyhentäisi toisen asteen ammattitutkinnot kaksivuotisiksi tekemällä tutkintoon kuuluvista yleissivistävistä opinnoista vapaaehtoisia. Tämä tarkoittaisi Niemelän mukaan noin 100 miljoonan säästöä ammattikoulutuksen rahoituksesta, kun vain osa opiskelijoista suorittaisi jatkossa kolmivuotisen tutkinnon. Perusteluna tutkintojen lyhentämiselle ja ammattikoulutuksen rahoituksesta leikkaamiselle Niemelä käytti sitä, että ammattikoulusta jatketaan vain vähän jatko-opintoihin yliopistoon. Tämä osoitti perehtymättömyyttä tosiasialliseen tilanteeseen, sillä ammattikoulusta valmistuneiden suosituin jatko-opintoväylä on ammattikorkeakoulu. Ammatillisella koulutuksella on keskeinen rooli osaajien tuottamisessa suomalaiseen työelämään ja yritysten tarpeisiin.

Toinen yhtä käsittämätön avaus koski kaikille avoimen vapaan sivistystyön rahoitusta eli kansanopistojen, kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja muiden vastaavien oppilaitosten rahoitukseen kaavailtuja leikkauksia. Hallitusneuvotteluissa lienee ollut esillä vähimmillään 20 miljoonan ja enimmillään 70 miljoonan euron leikkaukset.

Esimerkiksi kesäyliopistot järjestävät rahoituksen turvin avointa korkeakoulutusta ja korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksia. Kansalaisopistot järjestävät kielikoulutusta ja harrastustoimintaa ja kansanopistot muun muassa nivelvaiheen koulutusta nuorille, jotka etsivät suuntaa vaikkapa lukion jälkeen. Leikkaukset kohdistuisivat näiden lisäksi myös kielitaitovarannon laajentamiseen ja ylläpitoon erityisesti aikuisväestöllä ja jatkossa yhä nuoremmilla – kouluissa on kielten tarjontaa vähennetty ja kielivalikoimaa supistettu, mutta vapaa sivistystyö on tarjonnut laajempia mahdollisuuksia ja matalan kynnyksen opiskelupaikkoja. Erittäin tärkeä tehtävä vapaalla sivistystyöllä on ollut suomi toisena kielenä -opetuksen tarjoamisessa maahanmuuttotaustaisille.

Jos leikkaukset toteutuvat, monet opistot joutuvat supistamaan toimintaansa, nostamaan kurssien minimiopiskelijamääriä ja korottamaan kurssimaksujaan, sillä suurin osa vapaan sivistystyön koulutuksesta on sellaista, josta opiskelija maksaa itse osan. Osa opistoista voi joutua kokonaan lopettamaan opistotoiminnan. Samalla menetetään aikuisopetuksen kehittämiseen halukkaita, kiinnostuneita ja osaavia opettajia. Äskettäin aloitettu osaamisperusteisuus-hanke on tällöin myös uhattuna.

Suomen koulutus- ja osaamistasoa tulisi nostaa eikä laskea. Tulisi taata matalan kynnyksen lisä- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia, jotta koulutustason periytyvyys ei entisestään vahvistuisi. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tarjotaan monimuotoisesti, laaja-alaisesti ja nykyisellä hintatasolla saavutettavasti myös erilaisia yksilön hyvinvointia lisääviä kursseja. Tästä leikkaaminen saattaa näkyä pahoinvoinnin ja syrjäytymisen lisääntymisenä ja näiden hoitamisen kasvavina kuluina.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL vetoaa hallitusneuvotteluja käyviin puolueisiin, että ne muistaisivat vaalilupauksensa ja jättäisivät leikkaamatta koulutuksesta, jolla turvataan maan tulevaisuus.