SUKOLin näkemys perusopetuksen tuntijakoesityksestä

Esityksen mukaan pakollinen ensimmäinen vieras kieli (A1) menettää kaksi (2) kaikille yhteistä vuosiviikkotuntia nykyisestä 16:sta. Lisäksi ensimmäisen vieraan kielen opetus aloitetaan toiselta vuosiluokalta. 14 vuosiviikkotuntia kahdeksan kouluvuoden aikana tarkoittaa sitä, että kahtena kouluvuonna vierasta kieltä opiskellaan yksi ainut vuosiviikkotunti. Opetuksen järjestäjän tulee tarjota A1-kieleksi vähintään kolmea vaihtoehtoa, joista yksi olisi toinen kotimainen kieli,  sekä aloittaa opetus, jos kielen valitsee vähintään 10 oppilasta. Tällä hetkellä oppilaista 91 % valitsee A1-kieleksi englannin.

Toisen kotimaisen kielen kohtalo näyttää myös synkältä. Tuntimäärä säilyy ennallaan, mutta opetus aikaistetaan vähintään yhdellä vuodella. Jos toinen kotimainen kieli alkaa viidennellä vuosiluokalla, sitä opiskellaan peräti neljän vuoden ajan vain yhden vuosiviikkotunnin verran. Nykyisillä resursseilla toisen kotimaisen kielen opetus on ehdottomasti järkevintä säilyttää vuosiluokilla 7–9.

Vapaaehtoinen, neljännellä tai viidennellä vuosiluokalla alkava vieras kieli (A2) menettää myös kaksi (2) tuntia. Jos molempien kielten, toisen kotimaisen ja vapaaehtoisen vieraan kielen, opetus aloitetaan samalla vuosiluokalla, oppilaiden työtaakasta tulee kohtuuttoman raskas. Käytännössä vapaaehtoisen vieraan kielen opiskelu loppuisi siis kokonaan, vaikka esitys velvoittaa kunnat järjestämään vapaaehtoisen vieraan kielen opetusta.

Vieraat kielet ja toinen kotimainen kieli on yhdistetty äidinkielen kanssa samaan oppiainekokonaisuuteen. Tämän kokonaisuuden sisälle on sijoitettu valinnaisuutta perusopetuksen ajaksi yhteensä neljä vuosiviikkotuntia, joista yksi tulee tarjota vuosiluokilla 3–6. Koska myös äidinkielen kaikille yhteistä tuntimäärää on vähennetty, kilpailu valinnaisista opinnoista siirretään oppilaitoksen tasolle. Mielestämme asetelma on käsittämätön. Jos jokin aine tarvitsee oman oppiainekokonaisuuden, niin se on ehdottomasti äidinkieli, ei matematiikka, kuten työryhmä esittää.

Vähenevien tuntien paikkaajaksi on esitetty oppiainekokonaisuuksien sisäistä valinnaisuutta. Rehellisesti sanoen tämä kuulostaa hölmöläisten peiton jatkamiselta: yhdestä päästä otetaan pois ja lisätään toiseen päähän. Lisäksi ei ole otettu huomioon, että peiton saumakohtaan häviää aina hieman peiton pituudesta.

Luokilla 7–9 valittava vapaaehtoinen B-kieli (B2) on esityksessä jätetty kokonaan tuntijaon ulkopuolelle. B2-kielestä toki mainitaan, että oppiainekokonaisuuden sisäistä neljän vuosiviikkotunnin valinnaisuutta voidaan käyttää B2-kielen opetukseen, mutta käytännössä tämä on mahdotonta, koska kyseisestä valinnaisuudesta yksi tunti on käytettävä kuudenteen vuosiluokkaan mennessä ja B2-kielen opetus, johon on käytettävä 4 vuosiviikkotuntia, alkaa vasta kahdeksannella. Kyseessä on mahdoton yhtälö. Todellinen uhkakuva kannaltamme on se, että esityksessä jätetään B2-kieli kokonaan mainitsematta kohdassa, jossa kuvataan oppilaan kielten opintojen muodostumista.

Tuntijakotyöryhmällä ei selvästikään ole ollut käytettävissä riittävästi tutkimustietoa kieltenoppimisesta. Yksi ainoa vuosiviikkotunti riittää saavutettujen taitojen ylläpitoon, mutta uuden oppimista se ei tue. Kieltenopetuksessa tärkeää on oppiaineksen kertaantuminen, jota yhden ainoan vuosiviikkotunnin turvin on mahdotonta toteuttaa. Kurssimuotoisessa yläkoulussa voi kahden kurssin välillä olla jopa yli vuoden tauko, mikä ei edistä kieltenoppimista millään tavoin.

• SUKOL vaatii, että mikäli kielen opetuksen (joko pakollisen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen) aloitusajankohta aikaistetaan, on sen opetusta tuettava myös lisätunneilla.

• SUKOL vaatii, että vapaaehtoisen/valinnaisen B2-kielen asema luokilla 7–9 on turvattava valtakunnallisen vähimmäistuntimäärän  sisällä.

• SUKOL vaatii, että kieliltä leikattavaksi esitetty resurssi kaikille yhteisten opintojen osalta on ehdottomasti palautettava.

• SUKOL vaatii, että tuntijaossa on taattava mahdollisuus opiskella sekä pitkää että lyhyttä vierasta kieltä perusopetuksen aikana.

Kielitaidon merkitys ja yhteiskuntamme huoli kielitaitoisen työvoiman saatavuudesta ovat jääneet uudessa tuntijakoesityksessä vain juhlapuheiden rooliin. Kielipolun suunnittelu aina perusopetuksen alaluokilta toisen asteen päättövaiheeseen saakka on täysin mahdotonta esitetyllä tuntijaolla. Vaikka ehdotus näyttää mahdollistavan laajankin kieliohjelman painotetun opetuksen puitteissa, valtaosa oppilaista tulee saamaan varsin vaatimattoman kielitaidon.   Kun kaikille yhteisiä opintoja karsitaan, valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteitakin tullaan vääjäämättä laskemaan, mikä tulee aikanaan näkymään toisella asteella ja sen myötä myös korkea-asteella.

Kari Jukarainen
puheenjohtaja
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry