Sokkona tunnille

Helsingin yliopiston kielikeskus kutsui SUKOLin yhdeksi yhteistyökumppanikseen järjestäessään tämänvuotista päätapahtumaa etänä 1.10. Lupauduin tuottamaan muutamia lyhyitä näytetunteja, ja SUKOLin hallituksen jäsen Tiina Primietta aktivoi oppilaansa tekemään videon aiheesta ”Miksi kielten opiskelu kannattaa?”.

Olin luvannut näytetunnit saksan alkeista, saksankielisten maiden kulttuurista ja jostakin ruotsin käytännön tilanteesta. Aloin innolla rakentaa tunteihin Power point -esityksiä, joissa panostin ulkonäköön ja otin huomioon kuvien tekijänoikeudet eli käytin CC-lisenssoituja kuvia. Mutta hetkinen … millaiselle kohderyhmälle tunti tulisi tehdä? Totuus selviäisi vasta, kun etäyhteys avattaisiin. Toisessa päässä voisi olla mitä tahansa päiväkotilapsista senioreihin. Päänvaivaa aiheutti etänä olo: normaalit työskentelytavat eivät ehkä toimisi, enkä saisi mitään palautetta kesken tunnin. Lisäksi en tiennyt, onko joku langan päässä yksin vai onko mahdollisuus tehdä asioita parityönä. Miten paljon viiteentoista minuuttiin voi mahduttaa tekemistä, kun ei yhtään tiedä, onko tahti joillekin liian nopea vai hidas?

Jännitys oli siis melkoinen, kun aloitin saksan alkeet. Etäopetusaikana olin oppinut, että kannattaa yrittää sitkeästi kannustaa oppilaita toistamaan opettajan perässä mikrofonia avaamatta ja heittää välikommentteja – hyvältä kuulostaa, mahtavaa, hienosti menee – vaikka ei voikaan yhtään tietää, toistavatko oppilaat vai ei. Päädyin käyttämään samaa taktiikkaa. Opettelimme tervehdyksiä ja esittäytymistä, joiden yhteyteen rakensin kontrollitehtäväksi nopean reagoinnin opettajan sanomaan tilanteeseen kuten esimerkiksi: Miten tervehdit rehtoria? Hyvästele ystäväsi. Kuinka vastaat, kun toinen kertoo nimensä? Tunnilla teetän näitä usein nopeuskilpailuna pareittain, jolloin myös kuulen, miten reagointi onnistuu.

Viisitoista minuuttia on naurettavan lyhyt aika. Jouduin lennossa lyhentämään kaikkia tuokioita. Päädyin kuitenkin siihen, etten lyhennä pois asioita, joihin osallistujat pääsevät itse eniten osallistumaan, ja siksipä muun muassa Kahootit tuli pelattua. Saksan alkeissa valinta tuli tehdä aakkosten ja numeroiden välillä, joista opetin numerot 0–9, jotta saimme harjoiteltua puhelinnumeroita. Tämä oli hyvä valinta, sillä olin valmistanut sanelutehtävän, johon näytin myös oikeat vastaukset. Ehdin jopa hetken soittaa Kraftwerkin vanhaa Numbers-laulua tuokion lopussa.

Saksankielisten maiden kulttuurista päätin keskittyä ruokaan ja ruuan tilaamiseen, jotka on helppo oppia ja joista ajattelin olevan eniten hyötyä. Valitsin PP-esitykseen jokaisesta maasta kolme juomaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, jotka harjoittelimme ääntämään ja jotka esittelin lyhyesti. Näin tulivat tutuiksi esimerkiksi Käsespätzle, Kaiserschmarrn ja Germknödel. Lopuksi pelasimme Kahootin, jossa testasin sitä, mikä ruokalaji mistäkin maasta tulee. Tätä tuokiota käytin heti seuraavalla tunnilla omilla saksan alkeiskurssin oppilaillani luokassa ja sain hyvää palautetta sen toimivuudesta.

Ruotsin käytännön tilanteessa menimme ostamaan jäätelöä. Tuokiossa oli mukana eniten oppilasryhmiä, ja etenkin lopun Kahoot sai suosiota, vaikka hoksasin vauhdissa, että koulussahan voi olla käytäntö, ettei kännykkää saa ottaa tunnilla ollenkaan esille. Onneksi olin myös älynnyt laittaa päälle nimisuodattimen, niin kukaan ei päässyt yllättämään minua epäsopivilla nimimerkeillä. Ensin arvuuteltiin jäätelömakuja, jonka jälkeen käytiin läpi ostotilanne jäätelökioskilla. Lopussa pelattiin Kahoot, jossa oli mukana myös kysymyksiä lempimausta ja tötterön tai kupin valinnasta. Selvisi, että lempimaku oli suklaa ja mieluiten valitaan tötterö. Ainakin Laajasalon peruskoulun 8.-luokkalaiset kiittelivät reippaasti ruotsiksi tuokion lopussa.

Päivä oli kiivastahtinen mutta hauska. Asiaa minulla oli yli tarpeen mutta onneksi myös opettajakokemusta sen verran, että lyhennys lennossa onnistui. Kullanarvoinen tuki oli kielikeskuksen edustaja, joka hoiti kaiken teknisen puolen etäyhteyden avaamisesta osallistujien sisään ottamiseen ja muisti vielä väliajoilla kannustaa tätä epätoivoista opettajaa, joka sokkona eteni tuokiosta toiseen toivoen, että suunnitelma pelittää, on vastassa sitten ketä tahansa. Olen onnellinen, että saan toimia opettajana normaalissa kontaktiopetuksessa, sillä vuorovaikutusta ei korvaa mikään.

Kirjoittaja: Minna Närvä opettaa Lauttasaaren yhteiskoulussa Helsingissä ja on SUKOLin hallituksen varapuheenjohtaja.