”Opetuksen määrä on niin pieni, että hävettää”
Näin vastasi ammatillisen toisen asteen kieltenopettaja Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n kyselyssä.Ammatillisen toisen asteen kieltenopetuksen resurssit eivät riitä turvaamaan työssä ja jatko-opinnoissa tarvittavaa kielitaitoa. Tämä tieto vahvistui kyselystä, jonka SUKOL teki ammatillisen toisen asteen kieltenopettajille syys–lokakuussa 2024.
Ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoitus on antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja (Laki ammatillisesta koulutuksesta 11.8.2017/531 2§). Käytännössä näitä lain määräämiä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa.
Lain mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavan opetuksen ja ohjauksen määrä on vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 583/2021, luku 3, 10 a §). Tämä niukkakaan tuntimäärä ei aina täyty, sillä koulutuksen järjestäjät kiertävät lakia joko säästösyistä tai arvostuksen puutteesta.
Esimerkiksi toisessa kotimaisessa kielessä ammatillisen toisen asteen opiskelijan olisi siis saavutettava jatko-opintojen ja työelämän vaatimat valmiudet alle 12 opetustunnissa. Eräs SUKOLin kyselyyn vastannut opettaja totesi:
12 h ruotsiin on naurettavan vähän. Siinä ei ehdi edes kerrata aiempaa, ja uuden ammatillisen sanaston opetteluun ei juuri jää aikaa. Mielestäni emme enää voi saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteita.
Ongelma ei koske ainoastaan toista kotimaista kieltä. Useimmat ammatillisen toisen asteen kielten kurssit ovat pintaraapaisu. Yksi kyselyyn vastanneista opettajista sanoo:
Ne, jotka eivät aiemmin osanneet, eivät osaa kurssin jälkeenkään. Olisi aivan mahtavaa, jos olisi käytössä kirjat, digimateriaalit ja paljon enemmän tunteja. Mielestäni esimerkiksi englantia voisi olla joka viikko koko opintojen ajan.
Huoli resursseista nousi esiin toisessakin tänä syksynä tehdyssä kyselyssä. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE uutisoi aiemmin edunvalvontakyselystään (https://www.amke.fi/media/grafiikka/2024/amken_edunvalvontakysely_2024_syksy.pdf), jossa nousi esiin, että hallituksen rahoitusleikkausten aiheuttamista säästöistä jopa neljännes kohdistuu suoraan koulutukseen.
Henkilöstösäästöistä suurin osa kohdistuu opetus- ja ohjaushenkilöstöön, joka jo nyt kipuilee resurssipulan ja oppimistavoitteiden yhteensovittamisen mahdottomuutta. Eräs opettaja kirjoittaa SUKOLin kyselyssä:
Itsellä jatkuva työnhaku mielessä tai käynnissä. Ainakin omassa yksikössäni sekä ammatti- että yto-opet ovat ihan liian kuormittuineita: osa opiskelijoista osaa hyvin vähän suomea, osa hyvin vähän englantia, osa ei ymmärrä kumpaakaan näistä kielistä. Kommunikointi on tästä syystä todella vaivalloista ja hidasta (kääntäjä, Google-kuvahaku, tulkkausohjelmat yms. käytössä, mutta vie tosi paljon aikaa itse opetuksesta). Lisäksi osa opiskelijoista ei selvästikään ole koulukuntoisia, mutta silti opettajan pitäisi osata heidän kanssaan toimia ilman erityisopettajan tai psykologin koulutusta. Erityisen tuen suunnitelmia on ylätasolta rohkaistu tekemään, mutta resursseihin ei tulee mitään lisäystä jos tukipäätös tehdään. Eli valitettavan usein opiskelija jää ilman tukea, kun aineenopettajalla ei riitä aika eikä osaaminen.
Kyselyyn vastasi 57 ammatillisen toisen asteen kieltenopettajaa, joista SUKOLin jäseniä oli 35. Kyselyä levitettiin SUKOLin jäsenrekisterin kautta, mutta ammatilliset opettajat jakoivat sitä myös omissa verkostoissaan.