Monikielisyys on strategista pääomaa

Selailin aikaa taaksepäin kieltenopetusta sivuavan uutisoinnin kautta. Kolme Ylen artikkelia piirtävät yhdessä selkeän viestin: 9.6.2025 Tutkimus kumoaa yleisen uskomuksen: yhtä aikaa opiskeltavat vieraat kielet tukevatkin toisiaan, 9.1.2020 Kielten opetus aikaistui, mutta kielitaito on vaarassa yksipuolistua, 21.3.2018 Kielitaito rapistuu ja kapeutuu – vientiyrityksen päällikön neuvo nuorille: ”Lukekaa niitä kieliä!”.

Monikielisyys on tulevaisuuden edellytys, mutta kielivalikoiman kapeneminen, varhaisen kielenopetuksen yksipuolisuus ja englannin ylivalta kaventavat oppilaiden mahdollisuuksia. Samalla tutkimus kuitenkin osoittaa, että useiden vieraiden kielten opiskelu tukee toisiaan – erityisesti tekstitason taidoissa, joissa oppija siirtää ymmärrystä kielestä toiseen.

Varhennettu kieltenopetus on hieno uudistus, mutta sen potentiaali jää vajaaksi, jos ensimmäinen vieras kieli on lähes aina englanti. Kun valinnanvapaus puuttuu, kielitaito yksipuolistuu jo ensimmäiseltä luokalta alkaen. Tämä heijastuu myöhemmin siihen, että yhä harvempi valitsee muita kieliä – vaikka työelämä ja kansainvälinen vuorovaikutus huutavat monipuolista osaamista. Tämä tarkoittaa, että nimenomaan monikielisyyden ja valinnaisuuden mahdollistaminen on tärkeää. On pyrittävä siihen, että oppijoilla on aito mahdollisuus valita muu kuin englanti – ja että tämä valinta olisi pedagogisesti tuettu, ei ainoastaan muodollinen.

Vieraan kielen opettajina meillä on keskeinen rooli suunnan muuttamisessa. On rakennettava opetusta, jossa eri kielet tukevat toisiaan ja jossa oppilaan koko kielivaranto – oma äidinkieli mukaan lukien – nähdään voimavarana. Yhteyksien tunnistaminen kielten välillä, varhaisen valinnan tukeminen ja tekstitaidoille annettu paino muodostavat kokonaisuuden, joka vahvistaa oppijan monikielistä identiteettiä.

Meidän tulee tehdä näkyväksi se lisäarvo, jonka useampi vieras kieli tuo opiskelijalle – kulttuurisesti, ammatillisesti ja ajattelullisesti. Näin kieltenopetus on strateginen panostus, ei ”lisäaine”. Kieltenopetus ei ole vain yksittäisten kielitaitojen siirtämistä. Se on kulttuurisen ymmärryksen, työelämävalmiuksien ja ajattelun kehittämistä. Kun katsomme opetustamme monikielisyyden silmälasien läpi, näemme sekä haasteen että mahdollisuuden: meillä on tilaisuus avata oppijoille useampia ovia kuin koskaan.

Vuonna 2027 käydään seuraavat eduskuntavaalit, joiden tulokset näkyvät myös kielikoulutuksen resursoinnissa. Monikielisyys on tulevaisuuden pääoma, ja me kieltenopettajat olemme sen rakentajia.

Teksti on julkaistu lyhennettynä Tempuksen 1/2026 pääkirjoituksena.