Kuntien taattava monipuolinen ja laadukas kieltenopetus

Erityistä huolta on nostattanut valinnaisten kieliryhmien (A2- ja B-kielet) näivettyminen sekä A1-kielivalikon kapea-alaisuus. Kieltenopettajille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan kielten opiskelun esteitä ovat muun muassa arvot ja asenteet, opetusresurssit, korkeakoulujen opiskelijavalinta ja lukujärjestystekniset asiat.  Ratkaisuiksi esitettiin kielten aseman parantamista, opiskelupolkujen takaamista ja vaikuttamista valtakunnallisella tasolla. Kielten valitseminen pitäisi tehdä houkuttelevammaksi, ja kielistä tulisi saada konkreettinen hyöty jatko-opintoihin. Arvoja ja asenteita tulisi muokata tiedottamisen ja markkinoinnin kautta eri sidosryhmiä hyödyntäen.  Tätä kaikkea SUKOL ry tekee jo. Kuntavaalien alla asiaamme ja sen esille tuomiseen on tarttunut muitakin tahoja. Sanomamme painoarvoa edistää yhteistyötahojemme äänen yhtyminen omaamme. Kyseessä on kuitenkin kansallinen kriisi, jonka selvitys- ja kohentamistyön olisi jatkuttava kuntavaalien jälkeen konkreettisina toimina viranomaistahoilta.

Koulusegregaatio on jo todellisuutta: koulujen oppimistuloksiltaan heikoimman ja parhaan kymmenyksen välillä on 2,5 vuoden kouluopiskelua vastaavat erot. Tämä näkyy lisääntyneenä ylisukupolvisena huono-osaisuutena ja sosiaalisen liikkuvuuden vähenemisenä. Koulujen osaamiserojen taustalla on ennen muuta oppilaspohjan eriytyminen ja koulutuksellisen huono-osaisuuden kasautuminen samoihin yksiköihin – erot ääripäiden välillä oppimisen lähtökohdissa ovat hyvin suuret. Erojen kasvu 1990-luvun alusta on selvää erityisesti kaupunkiseutujen sisällä, joissa koulujen oppilasalueiden ja päiväkotien lähialueiden väliset erot ylittävät monella mittarilla kuntien väliset erot koko maassa. Paikallisten toimien onnistumisella on kansallinen merkitys koulutukselliseen tasa-arvoon ja kiinnittymiseen koulutus- ja työuralle.

Heikkojen talousnäkymien ja korona-ajan taloudellisten vaikutusten vuoksi kuntien talouteen on laadittu menoleikkauslistoja, joissa koulutus on kohteena. Useimmiten juustohöylää käytetään kieliohjelmiin: A1-kielistä halutaan leikata kaikki paitsi englanti ja A2-kielet lakkauttaa kokonaan. Yhdessäkään kunnassa, jossa leikkauksia on suunniteltu tai toteutettu, kieliohjelmiin suunnatut säästöt eivät ole olleet kuntatalouden kannalta niin merkittäviä, että niitä olisi välttämätöntä tehdä. Mikäli leikkaukset toteutetaan, niiden kerrannaisvaikutukset lasten ja nuorten elämään ovat kuitenkin merkittäviä jatko-opintomahdollisuuksien ja myöhemmän työelämään sijoittumisen kannalta. Elinkeinoelämän keskusliitto on pitkään tuonut esiin huoltaan suomalaisten rapistuvasta kielitaidosta, sillä suomalaiset vientiyritykset tarvitsevat kielitaitoista työvoimaa. Yritysten kielitaitotarpeen kasvun taustalla on liiketoiminnan ja toimintaympäristöjen kansainvälistyminen. Laaja-alaisesta kielikoulutuksesta leikkaaminen on myös kilpailuedun leikkaamista.

Koulutustason nostaminen on ainoa ja paras keino nostaa Suomen kilpailukykyä – sitä ei nosteta leikkaamalla lasten ja nuorten koulutuksesta vaan heidän mahdollisuuksiaan tukemalla. Tässä olennaista on sen varmistaminen, ettei koulupolun alku eriarvoistu asuinpaikkakunnan mukaan.

EU tukee kielten oppimista, koska samalla se voi edistää eurooppalaisten opiskelu- ja työmahdollisuuksia ulkomailla, lisätä kulttuurien välistä yhteisymmärrystä ja tukea Euroopan maiden välistä kaupankäyntiä. Euroopan unionilla on 24 virallista kieltä, ja Brexitin myötä Irlanti on unionin ainut maa, jossa pääkieli on englanti. EU:n todellisten valtakielten taitamisen merkitystä tulisi korostaa yhteiskunnallisellakin tasolla.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry katsoo, että kuntatason päättäjien tulee mahdollistaa kasvaville kuntalaisilleen oikeus kerryttää itselleen kielitaitopääomaa. Tähän päästään monipuolistamalla A1-kielitarjontaa yli 30000 asukkaan kunnissa. Jotakin vanhaa, jotakin uutta, sillä vuoteen 1998 saakka yli 30000 asukkaan kuntien oli tarjottava pitkänä kielenä viittä eri kieltä: englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja toista kotimaista.

Olemme liittona tyytyväisiä siihen, että monipuolisempi kielitaito ymmärretään jälleen ei vain etuoikeutettujen kulttuuripääomaksi vaan myös työelämä-, osaamis- ja hyvinvointipääomaksi, jonka nähdään olevan kaikkien oikeus.  Tämän oikeuden toteuttamisen ja aitojen valintojen mahdollistamisen tulee nyt olla opetuksen järjestäjien tehtävälistan kärjessä.

Outi Vilkuna, puheenjohtaja, Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry