Kun rajasilta on vain silta
Jos opettaisin tällä hetkellä ruotsia, puhuisin länsirajan kasvattina siitä, kuinka ikävä minulla Tornionjoen toiselle puolelle. Puhuisin siitä, kuinka itkin, kun viime keväänä näin aseistetut rajavartijat rajalla pysäyttelemässä ihmisiä. Tietenkin syyn varsin hyvin ymmärsin ja ymmärrän.Mutta kun koko elämäni olen saanut ylittää tuon rakkaan rajasillan kenenkään kyselemättä milloin ja miten tahansa, ei järkipuhe itseni kanssa saanut kyyneleitäni kuivaamaan. Edelleen sydämessäni tuntuu pahalta ja niin väärältä, kun en pääse toiselle puolelle jokea, vaikka faktat tiedän ja ymmärrän.
Jos opettaisin tällä hetkellä ruotsia, selittäisin tunneillani, että minulle toisella puolella jokea ei ole toinen valtio. Siellä on osa kotimaatani. Osa Meänmaata. Siellä ovat rakkaat ystävät ja sukulaiset. En ole kuitenkaan halunnut ylittää rajaa valvonnan aikana. Se tuntuu vaikealta. Viimeksi kävin toisella puolella jokea kesällä 2020, jolloin raja oli auki viikon ajan. Jos olisin tiennyt rajan sulkeutuvan uudelleen, olisin vähintäänkin lohdutuksekseni lastannut auton täyteen herkkuja joen toisella puolella sijaitsevasta pienestä Ica-kaupasta.
Jos opettaisin tällä hetkellä ruotsia, kertoisin tunneillani, mitä kaikkea ikävöin kaappeihini. Ikävöin AXAn kauramuroja, joita ei tältä puolelta rajaa saa. Ikävöin Ican mikroruokia ja niistä erityisesti sienirisottoa. Ikävöin pakastealtaan Scan-hampurilaispihvejä, kuten myös Maxin hampurilaissämpylöitä. Sokeroimatonta valmisriisipuuroa. Polarbrödin tunnbrödiä. Falukorvia. Fiiliä. Eniten ikävöimieni asioiden joukossa ovat myös kaikki ne ihanat makuvichyt, joita ostelen aina kaapit täyteen. Mango, ananas, mansikka … Ah! Joulu ei tuntunut joululta ilman Julmustia. Ja ei, tältä puolelta ostetut (kalliit) puolentoista litran pullot eivät aja samaa asiaa. Joulupöydässä on oltava niitä pieniä, 0,33 tai 0,5 litran julmust-pulloja. Pääsiäinenkin ilman Påskmustia tuntui teeskentelyltä. Ikävöin myös jäätelöaltaan ja karkkihyllyn tarjontaa. Erityisesti Maraboun kookossuklaalevyä ja irtokarkkeja. 88-jäätelöpuikosta koen jo vieroitusoireita. Olwin tillisipsit huutavat niin ikään nimeäni Tornionjoen toiselta puolelta.
Henkilölle, jolle Tornionjokilaakso on vieras seutu, on vaikea selittää tätä tunnetta. Tätä ikävää. Ei silta ole meille rajasilta. Se on vain silta. Silta, josta korona teki jälleen rajasillan. Tornionjoesta tuli jälleen raja. Se tuntuu pahalta. Edelleenkin vähän itkettää.
Jos opettaisin tällä hetkellä ruotsia, kertoisin tunneillani, että kun raja jonain päivänä taas avautuu niin, että joen toiselle puolelle pääsee ilman koronatestiä, henkilöllisyystodistusta ja selityksiä, aion kävellä hitaasti sen rakkaan sillan yli. Kävelen tutun Ica-kaupan ovista sisään, otan ostoskärryn, ja käyn rauhassa koko kaupan läpi. Ostosten maksamisen ja pakkaamisen jälkeen istahdan kaupan portaille syömään 88-jätskiäni ja katselen Tornionjoelle. Ruotsin puolelta Suomen puolelle. Toivottavasti silloin ei ole talvi.
Kaikesta tästä ikävästä kertoisin ruotsintunneillani, jos opettaisin tällä hetkellä ruotsia.
Nyt kerron kaikesta tästä ikävästä englannintunneillani.
Kirjoittaja
Annukka Kurvinen
SUKOLin hallituksen jäsen
Annukka on englannin ja ruotsin opettaja Lyseonpuiston lukiossa Rovaniemellä.