Kuka opettaa kieliä?

Vastine Helsingin Sanomien mielipidekirjoitukseen ”Luokanopettajien valmiuksia opettaa ruotsia on parannettava”.

Ruotsin osaaminen yläkoulussa on heikentynyt. B1-ruotsi varhennettiin 2016 alkamaan 6. luokalta jakamalla sama tuntimäärä neljälle vuosiluokalle (6–9) aiemman kolmen (7–9) sijaan. Tämä johti kunnissa erilaisiin ratkaisuihin ja saattoi oppilaat eriarvoiseen asemaan.

Svenska nu -verkoston ja SUKOLin kyselytutkimus vuodelta 2021 osoittaa varhennuksen kielteiset vaikutukset oppimiseen ja opetukseen. Kyselytutkimuksessa lähes 75 % opettajista kritisoi voimakkaasti opetustuntien siirtoa yläkoulusta alakouluun ja yläkoulun vähäisiä opetustunteja uudistuksen jälkeen.

Perustuslaissa ja kielilaissa edellytetään, että palveluita on saatava molemmilla kansalliskielillä. Tämä luo valtiovallalle vaatimuksen varmistaa kansalaisten mahdollisuus ja motivaatio opiskella toista kotimaista kieltä. Kansalliskielistrategiassa painotetaan, että lapsilta ja nuorilta ei suljeta pois mahdollisuutta oppia molempia kansalliskieliä. Elokuusta 2024 voimaan tuleva uudistus tuo yhden vuosiviikkotunnin B1-ruotsia lisää yläkouluun. Jää nähtäväksi, riittääkö tämä.

Vuosiluokilla 1–6 luokanopettaja on kelpoinen opettamaan toista kotimaista kieltä ja vieraita kieliä. Huolta on herättänyt se, että 6. vuosiluokalla toista kotimaista kieltä ei välttämättä aina opeta aineenopettaja. SUKOL toteutti yhdessä OAJ:n ja Suomen Luokanopettajat ry:n kanssa syyskuussa 2021 alakoulun ja lukion luokan- ja aineenopettajille suunnatun kyselyn, joka käsitteli A- ja B1-kielen opetuksen toteutusta. Yhteistyönä toteutetussa kyselyssä saatiin ensimmäistä kertaa konkreettista näyttöä siitä, kuinka kieltenopetuksen varhentaminen oli käytännössä toteutettu. Tutkimuksen mukaan alkavan toisen kotimaisen kielen opetusta oli osoitettu suurelta osin sellaisille luokanopettajille, joilla ei ole kielen erikoistumisopintoja tai täydennyskoulutusta kielen opettamiseen. Kyselyssä vastaajina oli 116 luokanopettajaa ja 413 kielten aineenopettajaa. Tuloksista kävi ilmi, että varhennettua A1-englannin, -ruotsin ja -suomen kielen opetusta on osoitettu suurelta osin luokanopettajille samoin kuin kuudennella luokalla alkavaa B1-kielen opetusta. Valtaosa näistä luokanopettajista ei ollut suorittanut opettamansa kielen erikoistumisopintoja eikä osallistunut opettamansa kielen täydennyskoulutukseen kyselytutkimusta edeltäneiden kahden vuoden aikana. Tilanne ei ole sittemmin muuttunut.

A1- ja B1-kielen opetusta on siirretty kieltenopettajilta luokanopettajille nimenomaan kieltenopetuksen varhentamisen yhteydessä. Katoavia A2-kieliä opettivat vastaajista lähes yhtä lailla luokan- kuin aineenopettajat. A2-kielten tarjoaminen on opetuksen järjestäjille vapaaehtoista, ja yhä enenevässä määrin niiden tarjoamisesta on luovuttu säästösyihin vedoten. Näin alueellista kielitarjontaa on kavennettu käytännössä minimiin, pelkän englannin opetukseen. Yläkoulussa alkavat B2-kielet ovat jo lähes kadonneet kielitarjonnasta. Lukiossa kieliä opettavat aineenopettajat, ja valtakielenä on tälläkin asteella englanti. Jonkin verran yhteistyötä tehdään muiden kunnan koulujen ja oppilaitosten kanssa kieltenopetuksen järjestämiseksi, mutta yhteistyö yli kuntarajojen on hyvin puutteellista ja vaatisi tarmokasta kehittämistyötä kielipolkujen mahdollistamiseksi ja ammattitaitoisen opetushenkilöstön varmistamiseksi.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry esittää tässä yhteydessä myös huolensa B1-kielen tuntimäärän lisäämisen vaikutuksista muiden kielten opiskeluun ja tarjontaan: A1-kielen tarjonta on äärimmäisen kaventunut sitten varhentamispäätöksen, ja käytännössä A1-kielenä on monin paikoin vain englanti. A2-kielten tarjonnan muututtua vapaaehtoiseksi opetuksen järjestäjille on myös näiden opetukseen kohdennettu monin paikoin leikkuria. B2 -kielet ovat käytännössä lähes kadonneet yläkouluista, ja lukio-opetuksessa kielten opiskelu on myös voimakkaasti kaventunut. Laajemman ja monimuotoisemman opetussuunnitelmapohjaisen kielivarannon varmistamiseen tulee valtiovallan taholta kohdentaa vaikuttavia kehitystoimenpiteitä.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry on erittäin huolissaan kieltenopetuksen järjestämisestä kokonaisuutena ja kaikilla asteilla. Kielivarantomme kapenee, ja korjausliikkeeseen olisi jo tullut ryhtyä. A1-kielten tarjontaa on monipuolistettava. Opetuksen järjestäjiä on velvoitettava A2-kielten tarjoamiseen. Opetuksen järjestäjien välistä yhteistyötä erilaisten kielipolkujen mahdollistamiseksi tulee tukea, ja kieltenopetus kaikilla asteilla tulee osoittaa koulutettujen kieltenopettajien tehtäväksi. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen tavoitteiden tulee näkyä myös kieltenopetuksen saavutettavuudessa ja järjestämisessä. Lasten oikeus saada yhdenvertaista opetusta ei voi riippua siitä, missä kunnassa sattuu asumaan.

Tiivistelmä julkaistu: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010444842.html