Kieliä kaikille – Kielitaitopaneeli 2024

Paneelin puheenjohtajana toimi SUKOLin varapuheenjohtaja Minna Närvä, ja se järjestettiin etänä 7.5.2024.

Mitä arvoa kielikoulutuksella on

Yliopistojen edustajat toivat tutkimuksellista näkökulmaa kielikoulutuksen saavutettavuuteen. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, tutkimusprofessori Taina Saarinen muistutti, että kielikoulutuksen saavutettavuuteen liittyy se, mitä koulutuksen aikana ja sen jälkeen tapahtuu – mitä arvoa kielikoulutuksella on. Nykyisin kielikoulutuksen arvosta puhutaan usein työelämän näkökulmasta. Koulutuksella on kuitenkin tietenkin muutakin arvoa esimerkiksi yksilön itseilmaisun kannalta. Saavutettavuutta täytyisi tarkastella koko prosessin läpäisevänä asiana. Arvon voi määritellä myös sen mukaan, kokeeko oppija saaneensa opiskelusta sitä, mitä halusi ja tarvitsi. Saarinen vinkkasi Finland’s Famous Education System -kirjaa, joka on vapaasti saatavilla verkossa osoitteessa https://link.springer.com/book/10.1007/978-981-19-8241-5.

Panelisti Raisa Harju-Autti toimii kasvatustieteiden yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistoon kuuluvassa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Hän nosti esiin Kieltenopetuksen nykytila ja tulevaisuuden visiot -selvityksen, jonka ensimmäisiä tuloksia esiteltiin 29.4.2024 pidetyssä tilaisuudessa. Selvitystyön kehittämisehdotuksissa mainittiin muun muassa, että kielivalikoimaa tulisi laajentaa sekä perusopetuksessa että toisen asteen koulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutusta tulisi kehittää. ”Suomi on aina ollut monikielinen. Kun tavoitellaan monikielisiä ja kielitietoisia toimintatapoja, tarvitaan kehittävää otetta”, Harju-Autti totesi.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöströmin näkökulma oli tulevaisuudessa ja väestön muuttumisen vaikutuksissa. Kunnissa väkimäärä pienenee ja vieraskielisten oppilaiden osuus kasvaa. Perusopetusta järjestetään pääsääntöisesti suomen tai ruotsin kielellä, ja opetuskieli vaikuttaa yhteisiin, valinnaisiin ja vapaaehtoisiin kieliin. Sjöström kysyi, millä eri keinoilla kieltenopetuksen saavutettavuuteen voisi vaikuttaa. Onko pedagogisia keinoja, joita ei olisi vielä kokeiltu? Voisiko muu koulupäivän yhteydessä oleva toiminta motivoida kielivalintoihin? Hän toi esiin, että esimerkiksi Ruotsissa hyödynnetään alueellisesti laajastikin etäyhteyksiä, ja tässä taustalla on koulutuksen järjestäjien tahtotilan lisäksi tutkimusnäyttöä (ks. esim. https://svenska.yle.fi/a/7-10055548).

Kuntien hyviä käytänteitä Helsingistä Liminkaan

Panelisteissa oli asiantuntijoita eri puolilta Suomea kertomassa omien kuntiensa ratkaisuja erityisesti kielikoulutuksen saavutettavuuden lisäämiseksi.

Satu Koistinen ja Jenni Kohl osallistuivat paneeliin Helsingin kaupungin Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan edustajina. Helsinki on esimerkki suuresta kaupungista, jossa haasteet ja mahdollisuudet ovat omanlaisiaan. Kaupungin strategiaan on kirjattu, että tavoitteena on tarjota monipuolisesti kieliä kaikille. Koistinen ja Kohl esittelivät Helsingin laajaa kielivalikoimaa ja tuntijakoa, jossa kieliä on tarjolla enemmän kuin valtakunnallinen minimi velvoittaa. 90 % koululaisista valitsee edelleen A1-kieleksi englannin, mutta A2-kielen valitsee noin puolet ikäluokasta. Hanketyöllä pyritään viestimään kielivalinnoista mahdollisimman laajasti. Juuri nyt on käynnissä Helsinki oppii ruotsia -hanke, joka tähtää A-ruotsin lisäämiseen. Hankkeessa myös tarkastellaan palveluverkkoa ja rakenteita, jotka mahdollistavat tai estävät kielivalintoja. Lisäksi kaupunki tarjoaa kaksikielistä perusopetusta englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi, venäjäksi ja viroksi.

Kielten lehtori, SUKOLin hallituksen jäsen Leena Pulli toi paneeliin Tampereen kaupungin terveiset. Tampere on saavuttanut mainetta kaupunkina, jossa monipuolisen A1-kielen tarjonta ja toteuttaminen on onnistunut esimerkillisesti. Kaupungin strategiassa kielitaito nähdään tulevaisuustaitona. Varhaiskasvatuksessa tarjotaan kielisuihkuja ja esiopetuksessa kaupungin oman mallin mukaista Kikatusta: jokainen eskarilainen saa yhden tunnin viikossa kielikasvatusta koulupolun A-kielellä, ja opetuksesta vastaavat kieltenopettajat. A-kieliä on seitsemän, ja noin kolmasosa ikäluokasta toivoo A1-kieleksi muuta kuin englantia. Samoja kieliä tarjotaan nyt kunkin koulupolun sisällä A1- ja A2-kielenä. Tämä mahdollistaa ryhmien toteutumisen ja yhdistymisen tarvittaessa. Pullin mukaan kielivalintoja tukevia rakenteita Tampereella ovat myös kielten kehittäjäopettaja -malli, eskari-infot, keskitetyt ja koulukohtaiset kielivalintaillat sekä hyvät kokemukset, jotka leviävät ”puskaradiossa”. Kaupungin laatutakuuseen kuuluu, että kaikesta kielenopetuksesta vastaa kieltenopettaja (tai kaksoiskelpoinen luokanopettaja) ja että A2-englannin ryhmä perustetaan pienemmällä oppilasmäärällä. Erittäin tärkeä on hallinnon tuki, joka mahdollistaa kieltenopettajien pitämät Kikatus-tunnit

Panelisti Päivi Mäkinen toimii kieltenopettajana Hyvinkään kaupungilla, jossa niin ikään on panostettu eskarilaisten kielisuihkutuksiin ja vanhempien infoihin. Hyvinkää on alle 50000 asukkaan eteläsuomalainen radanvarsikaupunki, jossa on pitkät perinteet monipuolisen kieltenopetuksen järjestämisessä. Kaupunki tarjoaa viittä A1-kieltä: jokaisessa koulussa ei ole kaikkia kieliä tarjolla, mutta jokainen koulutulokas voi valita minkä tahansa kielen. Koulupaikka määräytyy ensisijaisesti kielivalinnan perusteella keskusta-alueella, jossa kouluja on tiheässä. A2-kielenä sen sijaan tarjotaan vain englantia. Kaupungin kieliohjelmassa taataan pitkän kielen jatkuminen lukion loppuun asti. Kielten markkinointi hoitui aikaisemmin tokaluokkalaisten kielikerhojen kautta. A1-kielen varhentamisen jälkeen on alettu järjestää koko kaupungin yhteisiä kieli-infoiltoja, joissa lapsille on omaa ohjelmaansa ja huoltajille omaa. Lisäksi eskarissa järjestetään kielisuihkutusta. Reilu neljäsosa ikäluokasta opiskelee saksaa tai ranskaa ensimmäisenä kielenään, ja ryhmiä on Mäkisen mukaan muodostunut etenkin kielisuihkuttajien kouluille.

Pienin kunta, joka paneelissa oli edustettuna, oli pohjoispohjanmaalainen Liminka. Liminka on Suomen lapsirikkain kunta, ja yli 40 % asukkaista on alle 19-vuotiaita. Kunnan sivistysjohtaja Päivi Mäki kertoi, että muutamassa vuodessa Liminkaan on rakennettu kunnan kieliohjelma ja kaksikielisen suomi–englanti-opetuksen polku esiopetuksesta lukion loppuun. Kunnan strategiassa kansainvälisyys ja matkailu nähdään elinvoimaa vahvistavina tekijöinä, ja kieliohjelma on osa kansainvälistymissuunnitelmaa. A1-kielinä tarjotaan englannin lisäksi ruotsia, joka ei toistaiseksi ole toteutunut. Mäki kertoi, että valintojen lisäämiseksi on suunnitelmia. A2-kielet saksa, espanja ja venäjä ovat yleensä toteutuneet – tosin tänä vuonna venäjää ei ole valittu maailmantilanteen takia. B2-kielinä on saksaa, ranskaa ja espanjaa. Kieliohjelmassa varmistetaan jatkumo lukioon, ja siihen sisältyy niin ikään vapaan sivistystyön kielitarjonta. Lisäksi Limingassa panostetaan niin sanottuun harrastamisen Suomen malliin, jossa koululaiset siirtyvät suoraan opetuksen päätyttyä kerhoihin harrastamaan. Harrastava Liminka HALI -mallissa tarjolla on myös kielikerhoja.

Mitä pitäisi tehdä?

Yleisöllä oli mahdollisuus esittää Flingan kautta kysymyksiä ja kommentteja, joihin panelistit vastasivat. Tuhannen taalan kysymys kuului: Mitä konkreettisia vaikuttavia toimia tulisi rakenteisiin tehdä, jotta monipuolisempi kieltenoppimisen saavutettavuus voitaisiin taata?

Raisa Harju-Autti vetosi Riitta Pyykön Monikielisyys vahvuudeksi -selvitykseen, jossa jo vuonna 2017 esitettiin ratkaisuksi sitä, että valtakunnallisesti A1-kieli olisi muu kuin englanti. Harju-Autin mielestä tämä olisi perustavanlaatuinen rakenteellinen muutos, jota olisi edelleen syytä harkita. Hyvinkään malli, jossa A2-kielenä on tarjolla pelkkää englantia, voisi tässä olla toimiva vaihtoehto.

Panelistit nostivat esiin valinnaiskielten ongelman: ne sulkevat pois muita valinnan mahdollisuuksia. A2-kieli syö osan perusopetuksen valinnaisuudesta, joka kapenee ennestään siitä, että valinnaisaineisiin on ”pakko” sisällyttää viisi tuntia taito- ja taideaineita. Kielistä kiinnostunut koululainen ei voi opiskella neljää kieltä perusopetuksessa, koska jos on valinnut A2-kielen, B2-kieltä ei pysty valitsemaan. Keskustelussa pohdittiin sitä, kuinka realistinen kuva huoltajilla on valinnaisaineiden tilanteesta. Yleisöstä kysyttiin myös, voisiko tässä tapauksessa kielet sisällyttää taito- ja taideaineisiin.

Kielikasvatuksessa nousevia teemoja ovat esimerkiksi omien äidinkielten ja valinnaiskielten suhde tai oman äidinkielen opettajien pätevöittäminen. Yliopiston edustajat Saarinen ja Harju-Autti laajensivat näkökulmaa kysymyksiin: Kuinka kauan voimme ajatella kieliä erillisinä oppiaineina? Mitä jokaisen pitää oppia, ja miten se pystytään opettamaan, kun kunnissa väki vähenee? Keitä tulevaisuudessa kuuluu kieltenopettajiin, kun jo nykyisissä ops-perusteissa jokainen on oman oppiaineensa kielenopettaja ja kielellinen malli?

Miten voidaan vaikuttaa kuntien päättäjiin?

Yleisöstä kehotettiin vanhempia lobbaamaan ja päättävässä asemassa olevia huoltajia vaikuttamaan kielten tilanteeseen. Satu Koistinen totesi, että Helsingin monipuolinen kielivalikoima ja valtakunnallista laajempi tuntijako on poliittinen päätös. Kannattaa siis lähteä mukaan kuntapolitiikkaan vaikuttamaan! Päivi Mäkinen vahvisti, että Hyvinkäällä tilanne vaikuttaa nyt hyvältä mutta kieliohjelman jatkaminen on ollut vaakalaudalla muutamia vuosia sitten. SUKOLin kannanotto auttoi hieman, mutta aktiiviset huoltajat olivat avainasemassa kieltenopetuksen pelastamisessa. Mari Sjöström muistutti, että heti kun puhutaan muusta kuin vähimmäistuntimäärän tarjoamisesta, kyse on arvovalinnoista, joista luottamushenkilöt päättävät. Yleensä päätösten tueksi kaivataan varmuutta siitä, että mikäli esimerkiksi ylimääräistä kieltä tarjotaan, siihen myös saadaan valitsijoita ja kelpoista opetushenkilöstöä.

Tuntijärjestelyt puhuttavat aina, kun valinnaiskielistä keskustellaan. Koistinen totesi, että esimerkiksi Helsingissä rehtorit vastaavat lukujärjestyksistä, joten kannattaa vaikuttaa suoraan heihin. Motivaation puute ei saisi olla peruste A2-kielestä luopumiseen. Koistinen poimi Flingasta kysymyksen: Mitkä asiat ratkaistaan pedagogiikalla ja mitkä politiikalla? Hänen vastauksensa on, että politiikalla luodaan rakenteet, jotka mahdollistavat valinnat, mutta pedagogiikalla varmistetaan, että kielen valinneet oppijat pysyvät mukana. Opetuksen on oltava innostavaa kaikenlaisille oppijoille.

Miten turvataan suurten eurooppalaisten kielten opiskelu Suomessa? Päivi Mäki esitti, että kieltenopiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja niinpä siitä pitäisi palkita jatko-opintoihin haettaessa. Entä onko nuorillemme selvää, että eri ammateissa tarvitaan erilaisia kielitaitoja? Ammatillisen toisen asteen kielikoulutuksesta on karsittu niin paljon, että ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle hakeutuvien kielitaito ei riitä akateemisiin opintoihin. Flingassa toivottiin panostuksia myös vapaan sivistystyön rahoitukseen. Minna Närvä muistutti, että kansalaisopistojen kielten ryhmät täyttyvät vuosi toisensa jälkeen – miten saataisiin vastaava innostus ja valinnat jo perusopetukseen? Mari Sjöström ehdotti, että vaikka koululaisia täytyykin motivoida työntekoon, ei pidä unohtaa positiivista näkökulmaa: kieltenopiskelu on kivaa!

Ratkaisun avaimet kuntien käsissä

SUKOL on järjestänyt kielitaitopaneeleja muutaman vuoden ajan aina toukokuun alussa. Tällä kertaa aihe kumpusi kielitaidon yksipuolistumisesta ja heikentymisestä, josta liitossa ja koko yhteiskunnassa kannetaan kasvavaa huolta. Kielitaidon puutteilla on vaikutuksia tasa-arvoiseen työelämään sijoittumiseen, ja työnantajien näkökulmasta se vaikuttaa kielitaitoisen ja osaavan työvoiman saatavuuteen ja yritysten kilpailukykyyn kansanvälisillä ja eurooppalaisilla markkinoilla. Tilanne on huolestuttava myös laaja-alaisemman kulttuuritietouden, suvaitsevaisuuden ja maailmankansalaisuuden näkökulmista.

Ratkaisun avaimet kielitaidon monipuolisuuden lisäämiseen ovat SUKOLin näkemyksen mukaan nimenomaan aloitusvaiheen monipuolissa valinnoissa, joita tuetaan valtiovallan taholta. Kielipolkujen toteutuminen tulisi turvata opetuksen järjestäjien yhteistyönä perusopetuksesta toiselle asteelle ja jatko-opintoihin.

Päivänpolttava aihe kiinnosti: ilmoittautunutta yleisöä oli noin 120. Puheenjohtaja Minna Närvä päätti paneelin yleisön esiin nostamaan toivomukseen: käynnistetään vihdoin kansallisen kielitaitostrategian laatiminen!

Språk för alla – Språkkunskapspanelen 2024

Sammanfattning på svenska

Språkkunskapspanelen som ordnades av SUKOL fokuserade på följande fråga: ”Hur kan man utveckla jämlikheten inom utbildningen i kommuner och utbildningsstrukturer?” Panelen leddes av Minna Närvä, vice ordförande för SUKOL, och den hölls på distans den 7 maj 2024.

Representanter för universiteten bidrog med ett forskningsperspektiv på språkutbildningens tillgänglighet. Taina Saarinen, forskningsprofessor och direktör för institutionen för utbildningsforskning vid Jyväskylä universitet, påpekade att språkutbildningens tillgänglighet hänger samman med vad som händer under och efter utbildningen – vilket värde språkutbildningen har. I dag diskuteras ofta värdet av språkutbildning ur ett arbetslivsperspektiv. Men det finns naturligtvis också andra värden, till exempel när det gäller att uttrycka sig själv.

Paneldeltagaren Raisa Harju-Autti är lektor i pedagogik vid Karleby universitetscenter Chydenius, som hör till Jyväskylä universitet. Hon lyfte fram studien Språkundervisningens nuläge och framtidsvisioner, vars resultat presenterades vid ett evenemang den 29 april 2024. I rapportens utvecklingsförslag ingår bland annat att utöka utbudet av språk i både grundskolan och gymnasiet och att utveckla fortbildningen för lärare. ”Finland har alltid varit flerspråkigt. För att uppnå en flerspråkig och språkmedveten praxis behövs ett utvecklingsinriktat förhållningssätt”, sade Harju-Autti.

Mari Sjöström, specialsakkunnig vid Kommunförbundet, fokuserade på framtiden och den demografiska förändringens inverkan. Kommunernas invånarantal minskar och andelen elever med främmande språk som modersmål ökar. Den grundläggande utbildningen ges i huvudsak på finska eller svenska och undervisningsspråket påverkar de gemensamma, frivilliga och valfria språken. Sjöström frågade vad som kan göras för att förbättra tillgängligheten i språkundervisningen. Finns det några pedagogiska metoder som ännu inte har prövats? Kan andra aktiviteter i anknytning till skoldagen, så som klubbverksamhet, motivera till språkval?

God praxis i kommuner från Helsingfors till Limingo

Bland paneldeltagarna fanns experter från hela Finland som delade med sig av sina egna kommuners lösningar, särskilt för att öka tillgängligheten till språkutbildning.

Satu Koistinen och Jenni Kohl deltog i panelen som representanter för Helsingfors stads Fostrans- och utbildningssektorn. Helsingfors är ett exempel på en stor stad med sina egna utmaningar och möjligheter. I stadens strategi står det att målet är att erbjuda en mångfald av språk för alla. Koistinen och Kohl presenterade Helsingfors breda språkutbud och timfördelning, som erbjuder fler språk än den nationella miniminivån kräver. Av skoleleverna väljer 90 % fortfarande engelska som A1-språk, men A2 väljs och studeras av ungefär hälften av åldersgruppen. Via ett projektarbete försöker man erbjuda ett brett språkutbud till alla. Just nu pågår projektet Helsinki oppii ruotsia för att öka studier i svenska som A-språk. I projektet granskas också det nätverk av tjänster och strukturer som möjliggör eller hindrar språkval. Staden erbjuder också tvåspråkig grundskoleundervisning på engelska, spanska, kinesiska, nordsamiska, svenska, ryska och estniska.

Leena Pulli, språklärare och styrelsemedlem i SUKOL, framförde hälsningar från Tammerfors stad till panelen. Tammerfors har fått ett rykte om sig att vara en stad där utbudet och implementeringen av ett mångsidigt A1-språk har varit exemplariskt. I stadens strategi ses språkkunskaper som en framtidsfärdighet. Småbarnspedagogiken erbjuder språkduschar och förskoleundervisningen erbjuder Kikatus, stadens egen modell: varje förskoleelev får en timmes språkundervisning i veckan på den egna skolstigens A-språk, undervisad av språklärare. Det finns sju A-språk och cirka en tredjedel av åldersgruppen skulle vilja ha ett annat språk än engelska som sitt A1-språk. Samma sju språk erbjuds nu som A1- och A2-språk inom varje skolstig. Detta möjliggör förverkligande och vid behov sammanslagning av grupper. Enligt Pulli är andra strukturer som stöder språkval i Tammerfors bland annat modellen med språkutvecklande lärare, förskoleinformation, gemensamma och skolspecifika språkvalskvällar samt goda erfarenheter som sprids via djungeltelegrafen. I stadens kvalitetsgaranti ingår att all språkundervisning ska ges av en språklärare (eller en klasslärare med dubbelexamen) och att en A2-grupp i engelska ska förverkligas även med ett mindre antal elever. Förvaltningens stöd, som gör det möjligt för språklärare att undervisa i Kikatus-klasser, är mycket viktigt.

Paneldeltagaren Päivi Mäkinen arbetar som språklärare i Hyvinge och där har man också satsat på språkduschar för förskolebarn och på information till föräldrar. Hyvinge är en stad i södra Finland med färre än 50 000 invånare och en lång tradition av mångsidig språkundervisning. Staden erbjuder fem A1-språk: alla språk erbjuds inte i alla skolor, men varje elev kan välja vilket språk som helst. Skolplatserna bestäms i första hand av språkvalet i centrum av staden, där skolorna är koncentrerade. Däremot erbjuds endast engelska som A2-språk. Stadens språkprogram garanterar att man kan fortsätta med ett långt språk till slutet av gymnasiet. Tidigare skedde marknadsföringen av språken genom språkklubbar i årskurs 2. Sedan införandet av A1-språk på första klassen har språkinformationskvällar ordnats i hela staden, med ett program för barn och ett program för vårdnadshavare. Dessutom ordnas språkduschar i förskoleklasserna. Mer än en fjärdedel av åldersgruppen studerar tyska eller franska som sitt första språk och grupper har enligt Mäkinen startats särskilt i de skolor där lärarna i språkduscharna jobbar.

Den minsta kommunen som var representerad i panelen var Limingo i Norra Österbotten. Limingo är Finlands barnrikaste kommun, med över 40 procent av befolkningen under 19 år. Kommunens utbildningsdirektör Päivi Mäki berättade att Limingo på bara några år har byggt upp ett kommunalt språkprogram och en tvåspråkig finsk–engelsk utbildningsväg från förskolan till gymnasiet. I kommunens strategi ses internationalisering och turism som faktorer som stärker livskraften, och språkprogrammet är en del av internationaliseringsplanen. Förutom engelska erbjuds svenska som A1-språk, men grupper i svenska har inte ännu förverkligats. Mäki berättade att det finns andra planer för att få fler elever att välja svenska som A1-språk. A2-språken tyska, spanska och ryska har i allmänhet förverkligats – även om ryskan i år inte fick en grupp på grund av världsläget. B2-språken är tyska, franska och spanska. Språkprogrammet säkerställer kontinuiteten till gymnasiet och omfattar även språkundervisning inom ramen för den fria bildningen. Dessutom satsar Limingo på den så kallade finska hobbymodellen, där eleverna går direkt till klubbarna efter skoldagen för att ägna sig åt sina hobbyer. HALI-modellen (”Harrastava Liminka”) i Limingo erbjuder också språkklubbar.

Vad borde man göra?

Åhörarna hade möjlighet att skicka in frågor och kommentarer via Flinga, som paneldeltagarna svarade på. Tusenkronorsfrågan var: Vilka konkreta och effektiva åtgärder borde vidtas för att strukturera systemet så att fler får tillgång till språkinlärning?

Raisa Harju-Autti hänvisade till Riitta Pyykkös studie Flerspråkighet som en resurs, som redan 2017 föreslog att lösningen skulle vara att ha ett annat nationellt A1-språk än engelska. Enligt Harju-Autti skulle detta vara en grundläggande strukturell förändring som fortfarande bör övervägas. Hyvinge-modellen, där endast engelska erbjuds som A2-språk, skulle kunna vara ett genomförbart alternativ.

Paneldeltagarna lyfte fram problemet med frivilliga språk: de utesluter andra valmöjligheter. A2-språket äter upp en del av valfriheten i den grundläggande utbildningen, som redan är begränsad genom det ”obligatoriska” införandet av fem timmar konst och hantverk i de valfria ämnena. En språkintresserad elev kan inte läsa fyra språk i den grundläggande utbildningen, för har man en gång valt ett A2-språk kan man inte välja ett B2-språk. Panelen funderade på hur realistisk bilden av situationen för de frivilliga ämnena är för föräldrarna. Publiken frågade också om språk kunde ingå i konst och hantverk i det här fallet.

Publiken uppmanade föräldrar att lobba och vårdnadshavare i beslutsfattande ställning att påverka språksituationen. Satu Koistinen sade att Helsingfors mångsidiga språkval och faktum att det finns fler årsveckotimmar än generellt i landet är ett politiskt beslut. Därför lönar det sig att engagera sig i kommunalpolitiken! Päivi Mäkinen bekräftade att situationen i Hyvinge verkar bra nu, men att språkprogrammets fortsättning var i fara för några år sedan. SUKOL:s ställningstagande hjälpte lite, men aktiva vårdnadshavare var nyckeln till att rädda språkundervisningen. Mari Sjöström påpekade att så snart vi talar om mer än ett minimiantal lektioner, talar vi om värderingsbeslut, som fattas av förtroendevalda. I allmänhet måste de här besluten backas upp av vissheten om att det kommer att vara möjligt att locka till sig elever som väljer språk och kvalificerad lärarpersonal, till exempel om ytterligare ett språk erbjuds.

Timfördelningen är alltid en fråga när man diskuterar frivilliga språk. Enligt Koistinen är det till exempel i Helsingfors rektorerna som ansvarar för schemaläggningen, så det lönar sig att påverka dem direkt. Bristande motivation får inte vara ett skäl att ge upp A2-språk. Koistinen tog upp en fråga från Flinga: Vilka frågor löses med pedagogik och vilka med politik? Hennes svar är att politiken skapar de strukturer som möjliggör val, men pedagogiken ser till att de elever som har valt ett språk stannar kvar i det. Undervisningen måste vara engagerande för alla typer av elever.

Nycklarna till lösningen i kommunernas händer

SUKOL har sedan några år tillbaka arrangerat debattpaneler om språkkunskaper, varje år i början av maj. Den här gången var ämnet minskade och försämrade språkkunskaper, som är en växande oro inom förbundet och i samhället överlag. Bristande språkkunskaper påverkar en jämlik tillgång till sysselsättning och ur arbetsgivarnas perspektiv påverkar det tillgången till en språkligt kunnig och kompetent arbetskraft och företagens konkurrenskraft på internationella och europeiska marknader. Situationen är också oroande när det gäller en bredare kulturell medvetenhet, tolerans och globalt medborgarskap.

SUKOL:s uppfattning är att nyckeln till att öka mångfalden i språkkunskaperna ligger just i mångfalden av valmöjligheter i grundskolans lägre klasser, det här med stöd av staten. Genomförandet av språkstigar bör säkerställas genom samarbete mellan utbildningsanordnare från grundskolan till gymnasiet och till vidare studier.

Det här var ett hett ämne: cirka 120 personer hade anmält sig till evenemanget. Ordförande Minna Närvä avslutade panelen med en önskan från publiken: låt oss äntligen börja arbeta på en nationell strategi för språkkunskaper!