Kansalaisaloite ruotsin kielen valinnaisuudesta

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi kansalaisaloitteesta, jossa ehdotetaan ruotsin kielen muuttamista valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla.

SUKOL kannattaa kaikkia toimia, jotka edistävät kieltenopiskelua ja kansallisen kielivalikoiman monipuolistumista. Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi oppiaineeksi ei edistäisi monikielisyyttä, vaan pikemminkin se voisi vähentää kieltenopiskelua. Tästä syystä SUKOL ei kannata ruotsin kielen muuttamista kaikille vapaaehtoiseksi.

Kansalaisaloitteessa otetaan kantaa vain ruotsin kieleen. Siinä ei oteta huomioon ruotsinkielisissä kouluissa opiskeltavaa finskaa. Sekä ruotsi että finska ovat toisia kotimaisia kieliä, joita käsitellään tällä hetkellä samalla tavalla koululaitoksessamme.

Suomalaisten kielivaranto on vuosien mittaan kaventunut. Mitään tutkittua näyttöä siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi lisäisi muiden kielten opiskelua, ei ole olemassa. Ruotsin kielen pakollisuuden poistaminen ylioppilastutkinnossa vuonna 2005 ei ole lisännyt muiden kielten kirjoittamista, vaan kehitys on kulkenut täysin päinvastaiseen suuntaan. Ei siis ole lainkaan varmaa, että ruotsin kielen vapauttaminen lisäisi runsaasti kieltenopiskelua. Tutkimusten mukaan ruotsin kieli on edelleen erittäin tarpeellinen työelämässä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Suomessa tarvittaisiin jopa nykyistä parempaa ruotsin osaamista.

Opetuksen järjestäjien taloudellinen tilanne ei takaisi jokaiselle mahdollisuutta opiskella haluamaansa kieltä, vaikka ruotsin pakollisuudesta luovuttaisiin. Suomessa on edelleen pieniä kuntia ja monia kouluja, joissa ei ole riittävästi opiskelijoita kaikkiin mahdollisiin kieliryhmiin. Ruotsin kielestä vapautuva opetusresurssi ei riittäisi kattamaan eri kielten opetusta. Vapaa kielivalinta voisi mahdollisesti toteutua suurissa kaupungeissa. Aloite lisäisi alueellista epätasa-arvoa.

Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskus KARVIn syksyllä 2014 julkaisemasta tutkimuksesta suomalaisnuorten kielitaidon tasosta perusopetuksen päättövaiheessa käy ilmi, että hyviä oppimistuloksia kielissä saavuttavat ennen kaikkea akateemisesti koulutettujen kaupunkilaisvanhempien tyttäret. Ruotsin kielen pakollisuudesta luopuminen heikentäisi tilannetta entisestään, sillä on todennäköistä, että koulutettujen vanhempien lapset valitsisivat muita useammin ruotsin kielen. Epätasa-arvo lisääntyisi myös koulutusvalinnoissa.

Kielivarannon laajentamiseksi on olemassa muita keinoja. Opetuksen järjestäjät voitaisiin velvoittaa tarjoamaan useampia vaihtoehtoja kaikille yhteiseksi vieraaksi kieleksi. Tällä hetkellä melkein kaikki aloittavat perusopetuksen kolmannella vuosiluokalla englannin kielen, joka usein on ainut vaihtoehto. Hallituksen päättäessä perusopetuksen uusista tavoitteesta ja tuntijaosta 28.6.2012 sisältyi päätökseen kaksi valtioneuvoston hyväksymää lausumaa. Toisen lausuman mukaan valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä oli tarkoitus tehdä päätös vuonna 2013. Toisen lausuman mukaan valtioneuvosto edellytti opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelevan vuoden 2014 loppuun mennessä hallituksen esityksen, jossa A2-kielen tarjoaminen säädettäisiin opetuksenjärjestäjille pakolliseksi. Kumpikaan lausuma ei ole edennyt luvatulla tavalla.

Tällä hetkellä päivitetään nuorten ja aikuisten lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteita. Työn aikataulu on todella tiukka. Uuden opetussuunnitelman myötä olisi ollut paikallaan pohtia, millaista kielitaitoa tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat eri kielissä, myös ruotsissa. Nyt tähän ei ole aikaa.

Aloitteessa ei oteta myöskään kantaa toisen asteen koulutuksen kieltenopetukseen, jos ruotsi muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Millä resursseilla pystytään takaamaan toisella asteella kaikkien kielten opetus? B1-kielen opiskelun jatkuminen toisella asteella pitää taata kaikille opiskelijoille. Miten tämä olisi mahdollista, jos B1-ruotsin voisi perusopetuksessa korvata useammalla kielellä? Toisen asteen oppilaitoksissa olisi perustettava ryhmiä kaikkiin mahdollisiin B1-kieliin, mikä ei ole tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista. Erityisen ongelmalliseksi tämä tulisi ammatillisella toisella asteella, jossa on lukuisia koulutusohjelmia ja kaikissa koulutusohjelmissa alakohtaista kieltenopetusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että opiskelijoilta vaadittaisiin jatkossa vain yhden kielen opinnot toisen asteen koulutuksessa.

Kun halutaan kehittää suomalaista koululaitosta, yhden ainoan oppiaineen asemaan puuttuminen ei auta. Koulutusta tulee katsoa kokonaisuutena, ja siinä on otettava huomioon yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeet. Koulutuksen kehittämisessä on oltava mukana tutkimustietoa ja pedagogista näkemystä, joka kansalaisaloitteesta puuttuu. Kansalaisaloite ei anna eväitä kielivarannon todelliseen parantamiseen. Näistä syistä kansalaisaloite ei ole tapa tehdä kielikoulutuspoliittisia tai yleensäkään minkäänlaisia koulutuspoliittisia päätöksiä.

Helsingissä 23.1.2015

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry

Språklärarförbundet i Finland rf

Federation of Foreign Language Teachers in Finland