HS 3.4.2024 ”Lahjakkaimmat kärsivät opettajien ennakkoluuloista”

Helsingin Sanomat raportoi 3.4.2024 opettajien ennakkoluuloista maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita kohtaan ylioppilaskirjoituksissa otsikolla: ”Lahjakkaimmat kärsivät opettajien ennakkoluuloista” (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010317490.html, artikkeli vain tilaajille).

Tekstissä kerrotaan Ellen Sahlströmin ja Mikko Sillimanin tutkimuksessa käyneen ilmi, että ”jotkut opettajat eivät kohtele kantasuomalaisia ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita samanarvoisesti”. Tutkimus on tehty vertaamalla opettajien antamaa arvosanaa sensoreiden antamaan arvosanaan ylioppilaskokeissa vuosina 2016–2022.

Kun tuloksia tutkii tarkemmin, mainitaan: ”Erot opettajien ja sensorien arvioinnissa olivat suurimpia äidinkielessä ja muiden kielten kuin englannin ja toisen kotimaisen kielen kokeissa.” Lisäksi erot olivat suurimmat maaseudun pienissä kouluissa.

Opetan itse vieraita kieliä (venäjä ja englanti) isossa koulussa isossa kaupungissa, mutta olen opettanut myös pienessä maalaiskunnassa, ja Suomen venäjänopettajat ry:n puheenjohtajana tunnen varsinkin venäjän kielen opetuksen tilanteen Suomessa melko hyvin.

Äidinkielen kohdalta en pysty kovin hyvin tuloksia analysoimaan, mutta huomiota kiinnittää se, että puhutaan vain äidinkielestä (englanninkielisessä tutkimuksessa ”Literature”) eikä erotella mitenkään S2-kielen kokeita. Oletan kuitenkin, että kyse on suomi äidinkielenä -kokeesta eikä S2-kokeesta, johon ei osallistu ollenkaan kantasuomalaisia.

Artikkelista ja tutkimuksesta sekä varsinkin tutkimuksesta tehdyistä johtopäätöksistä nousee kuitenkin monia kysymyksiä.

Muita vieraita kieliä kuin englantia opiskellaan ja kirjoitetaan yo-kokeissa nykyään hyvin vähän.  Varsinkin pienissä maalaiskouluissa todennäköisyys saada kielten ryhmiä muodostettua on huomattavasti pienempi kuin kaupungissa, joten olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon pienissä maalaiskouluissa tosiasiassa on vieraita kieliä kirjoittavia maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. Artikkelissa mainitaan: ”Ikäluokassa [on] 5000 nuorta, joista 40% jatkaa lukioon ja heistä arviolta n. 20% saisi parhaita arvosanoja eli puhutaan muutamista sadoista opiskelijoista vuodessa.” Luvut liittyvät kaikkiin maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin, ei niihin, jotka tosiasiassa kirjoittavat vieraita kieliä – silloin kyse lienee korkeintaan muutamasta kymmenestä nuoresta.

Tutkimuksen mukaan kaikkiin muihin yo-kokeisiin maahanmuuttajataustaiset opiskelijat osallistuisivat jonkin verran vähemmän kuin kantasuomalaiset, ainoastaan vieraiden kielten kokeisiin he osallistuisivat kaksi kertaa niin todennäköisesti kuin kantasuomalaiset. En ole huomannut, että saksan, ranskan tai espanjan kirjoittajissa olisi erityisen paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. Sen sijaan venäjän suhteen tilanne on toinen. Viime lukuvuonna venäjän ylioppilaskirjoituksiin osallistuneista 15 opiskelijastani vain yksi oli suomenkielinen, yhden äidinkieli oli makedonia ja loput 13 olivat venäjänkielisiä – en tiedä, kuinka monella molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla ja kuinka monella vain toinen, osa heistä puhui yhtä hyvin suomea kuin venäjää, osalla taas oli selvästi vaikeuksia suomen kielen kanssa, mikä vaikutti alentavasti heidän yo-tuloksiinsa. Koska lähes kaikki A-venäjän kirjoittajat puhuvat venäjää kotona, ylioppilaskokeessa heistä n. 70–80% saa arvosanan L tai E, myös nämä 13 opiskelijaa saivat kaikki arvosanan L tai E. Noin puolella opiskelijoista minun antamani kirjoitustehtävän pistemäärä oli noussut muutamalla pisteellä ja noin puolella puolestaan laskenut. Näiden opiskelijoiden arviointi on erityisen hankalaa, koska koe on tarkoitettu venäjää vieraana kielenä opiskelleille, ei äidinkielen kokeeksi. Lisäksi on tyypillistä, että venäjää äidinkielenä puhuvat tekevät paljon kirjoitusvirheitä, mikä voi vaikeuttaa tekstin ymmärrettävyyttä.

Varsinkin pienissä maalaiskouluissa on vain harvoja venäjän kirjoittajia, joten opettajat kokevat heidän kokeidensa arvioinnin vaikeaksi, koska heillä ei juuri ole kokemusta tai vertailupohjaa. Maalaiskunnissa venäjää saattaa opettaa venäjää äidinkielenään puhuva opettaja, joka arvioi suoritusta äidinkielen näkökulmasta ja siksi tiukemmin kuin sensorit. Tutkimuksessa mainittiin ennakkoluulojen kohdistuvan erityisesti venäjänkielisiin tai itäeurooppalaisiin opiskelijoihin, ei niinkään afrikkalaisiin tai arabiankielisiin, ja tämän tulkittiin johtuvan siitä, että maalaiskunnissa on enemmän venäjänkielisiä kuin muita maahanmuuttajia. En tunne niin tarkkoja tilastoja, että voisin ottaa tähän kantaa, mutta todennäköisemmin ero selittyy sillä, että venäjänkielisillä on mahdollisuus kirjoittaa oma äidinkielensä vieraan kielen kokeena, mitä muilla maahanmuuttajilla ei ole (lukuun ottamatta joitain ranskan- tai espanjankielisiä).

Olisi kiinnostavaa tietää tarkempia lukuja siitä, kuinka paljon tutkimuksessa oli eri vieraita kieliä kirjoittaneita opiskelijoita ja oliko näiden kielten välillä nähtävissä eroja. Tutkimuksessa sanottiin, että ”pahiten kärsivät taitavimmat opiskelijat”. Tämäkin saattaa selittyä juuri sillä, että niin iso osa varsinkin venäjän kirjoittajista puhuu sitä äidinkielenään, jolloin he luonnollisesti ovat siinä taitavia. Heidän suoritustensa arviointi on hankalaa, koska heidän sanavarastonsa on usein huomattavasti parempi kuin vieraana kielenä opiskelevan tai jopa venäjää vieraana kielenä puhuvan koetta arvioivan opettajan, mutta kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa voi olla paljon puutteita.

Suurimpien erojen näkymistä juuri vieraiden kielten kokeessa selitetään sillä, että ”kielten kokeissa suuri paino on tehtävillä, joissa opiskelijat saavat kirjoittaa melko vapaasti”. Huomio kiinnittyy siihen, että miksi sitten englannissa ja ruotsissa tätä eroa ei näy? Kaikissa kielissä on samantyyppiset kirjoitustehtävät, joiden tärkeimpänä arviointikriteerinä on tekstin viestinnällisyys ja aiheen käsittely, lisäksi arvioidaan ilmaisuvarastoa ja tekstin virheettömyyttä. Useimmilla saksan-, ranskan- ja venäjänopettajilla on toisena opetusaineena joko englanti tai ruotsi, joiden arvioinnissa ennakkoluuloja ei näkynyt. Ruotsin kielen kokeessa opettajat itse asiassa antoivat maahanmuuttajien suorituksista hieman parempia pisteitä kuin sensorit ja englannissa vain hieman heikompia pisteitä.

Tutkimuksessa matematiikassa erot olivat pienimmät ja artikkelissa todettiinkin, että matematiikassa tehtävät ovat joko oikein tai väärin, joten opettajan arviointi ei pääse juurikaan vaikuttamaan arviointiin. Sen sijaan todettiin, että ”reaaliaineissakin oikean ja väärän vastauksen ero on yleensä melko selvä”. Onko todellakin niin, että esimerkiksi uskonnossa, psykologiassa tai filosofiassa oikea vastaus on niin selvä, että siinä ei ole juurikaan harkinnanvaraa arvioinnissa? Tutkimuksessa humanistisissa aineissa opettajat antoivat maahanmuuttajille hieman parempia arvosanoja kuin sensorit, luonnontieteissä hieman heikompia, mutta erot olivat pienet.

Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että ”keskimäärin opettajan ennakkoluulot olivat aineistossa lähellä nollaa, jotkut opettajat jopa antavat maahanmuuttajaopiskelijoille suhteessa parempia arvioita kuin kantasuomalaisille” ja että ”on joukko ennakkoluuloisia opettajia ja se vetää tuloksia alaspäin”. Kaikesta edellä kirjoitetusta voidaan ilmeisesti päätellä, että on joukko pienissä maalaiskouluissa opettavia vieraan kielen opettajia, jotka suhtautuvat ennakkoluuloisesti erityisesti lahjakkaisiin venäjänkielisiin opiskelijoihin ja antavat heille siksi huonompia arvosanoja vieraiden kielten eli todennäköisesti ainakin venäjän kielen kokeessa. Kuten olen aiemmin todennut, tarkempi tutkimus voisi osoittaa jotain aivan muita syitä kuin vieraiden kielten opettajien ennakkoluulot.

Kirjoittaja Taina Lento on venäjän ja englannin lehtori Vaskivuoren lukiossa Vantaalla. Hän toimii myös SUKOLin hallituksen jäsenenä ja Suomen venäjänopettajat ry:n puheenjohtajana.