Heinäkuinen viikko helteisessä Varsovassa – kokemuksia venäjänopettajien koulutuksesta

Kuulin tästä mahdollisuudesta kurssille viime vuonna osallistuneelta tšekkiläiseltä kollegaltani – ilman hänen suositustaan koulutus olisikin varmasti jäänyt huomaamatta. Päätös osallistumisesta syntyi helposti, etenkin kun muita koulutuksia venäjänopettajille ei tänä vuonna ollut tarjolla.

Osallistujia oli pieni joukko, 13 opettajaa eri maista. Suurin osa oli Puolasta, mutta mukana oli myös kollegoita Virosta, Saksasta, Unkarista – ja minä Suomesta. Edustimme erilaisia opettajataustoja, osa toimi kouluissa, osa yliopistoissa. Koulutuskielenä oli luonnollisesti venäjä, jota noin puolet meistä puhui äidinkielenään.

Kurssin ytimessä oli vieraiden kielten opettaminen ja opettajan työ eri näkökulmista. Itse venäjän kieleen ei syvennytty, vaikka harjoitukset kietoutuivatkin luonnollisesti sen ympärille. Luentoja oli vain muutama – suurin osa ajasta kului yhteistyöhön, tekemiseen ja kokeilemiseen. Suunnittelimme pelejä ja harjoituksia sekä testasimme esimerkiksi erilaisia tekoälytyökaluja käytännössä.05

Jokaiselta päivältä jäi jotakin mieleen. Koulutuksen käytännönläheisyys ilahdutti erityisesti. Kullekin päivälle oli oma teemansa:

Maanantaina sukelsimme kieltenopettajuuden ajankohtaisiin ilmiöihin – puhuimme opettajan eri rooleista ja opettajiin kohdistuvista odotuksista. Luennoitsija puhui vakuuttavasti omien oppimateriaalien merkityksestä.

Tiistaina tarkastelimme sukupolvea Z oppijoina sekä tulevaisuuden neljää keskeistä taitoa. Loimme harjoituksia, jotka tukivat näiden taitojen kehittymistä.

Keskiviikko oli omistettu vieraiden kielten opetuksen ”klassikoille”: keskiössä oli opetuksen suunnittelu, kielitaidon osa-alueet ja erikoisalojen materiaalien laatiminen. Tämä päivä oli itselleni ehkä vähiten antoisa, sillä moni esitetty ongelma tuntui etäiseltä. Esimerkiksi opettajien opetustaitojen säännöllinen arviointi ei ole Suomessa tapana, joten keskustelu ei täysin koskettanut omaa arkeani.

Torstaina pääsimme konkreettisesti kokeilemaan eri tekoälysovelluksia opettajan työn tukena.

Perjantaina tunnelma keveni – päivä oli omistettu stressittömälle opettajuudelle. Keskustelimme hyvinvoinnista ja kokeilimme esimerkiksi hengitysharjoituksia. Aamupäivän kruunasi rentouttava joogahetki yliopiston pihalla.

Kaiken kaikkiaan viikko Varsovassa oli innostava ja ajatuksia herättävä. Oli hienoa kohdata venäjänopettajia eri puolilta Eurooppaa ja jakaa kokemuksia eri maista ja oppilaitoksista. Yksi lause jäi erityisesti mieleen. Se tiivistää viikon hengen: Jakakaa kokemuksianne – Поделитесь опытом!

Lisätietoa kesäakatemiasta: https://szjo.uw.edu.pl/?p=5164&lang=en

Kirjoittaja Heidi Mäkäläinen on yksi SUKOLin vuoden 2025 jäsenstipendin saajista. Jäsenstipendien hakuaika on vuosittain helmi–maaliskuussa, ja stipendejä voi hakea ensisijaisesti seuraavan kesän koulutuksiin.