A1-kielen varhentaminen

Lausuntopyyntö luonnoksesta perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annetun asetuksen sekä perusopetusasetuksen muuttamisesta.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry suhtautuu myönteisesti A1-kielen varhentamiseen. Se vahvistaa kieltenopetuksen ja kielikasvatuksen merkitystä osana lapsen ja nuoren oppimista ja kasvua. Liitto pitää erityisen positiivisena sitä, että varhentaminen koskee kaikkia oppilaita eikä vapauttamista pidetä suositeltavana. Hanke lisää myös kieltenopiskelun alueellista tasa-arvoa, kun kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua varhennettuun kieltenopetukseen.

SUKOL haluaa kuitenkin tuoda esille muutamia asetusmuistioon liittyviä seikkoja ja esittää, että ne otetaan valmistelussa huomioon.

1. Kustannusvaikutus ja opettajan kelpoisuus

Muistiossa on taloudellisten vaikutusten perusteena käytetty luokanopettajien palkkaa, mikä ei SUKOLin mukaan ole perusteltua.

SUKOL muistuttaa, että pedagogisen osaamisen lisäksi vieraan kielen opettajalla tulee olla vahva ainedidaktinen hallinta sekä kielen ja kulttuurin tuntemus. Tämä korostuu erityisesti varhennetussa kieltenopetuksessa, missä jokainen tunti vie lapsen seikkailulle uuteen kulttuuriin. Siksi A1-kielen opettajan tulisi olla myös 1. ja 2. luokalla kieltenopettaja tai kieliin erikoistunut luokanopettaja kuten useissa onnistuneissa varhentamishankkeeseen osallistuneissa kunnissa. Liiton mukaan kyse ei ole kelpoisuudesta vaan asiantuntijuudesta.

SUKOL pitää erittäin valitettavana, että luonnoksessa ei ole huomioitu opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen tuottamia taloudellisia vaikutuksia. Kieltenopetuksen varhentaminen on otettava huomioon uusien opettajien koulutuksessa, ja jo työssä olevien opettajien täydennyskoulutukseen tulee varata riittävät resurssit.

2. Kielivarannon laajentaminen

Asetusmuistiossa kieltenopetuksen varhentamista perustellaan kielivarannon laajentamisella, ja siinä tuodaan esille alueellisten erojen lisäksi mm. vanhempien ja elinkeinoelämän tyytymättömyys nykyiseen kielivalikoimaan. Siksi SUKOLin mielestä on oleellista, että uudistuksen yhteydessä tuodaan selkeämmin esille se, että varhentaminen ei tarkoita yksinomaan suomenkielisten koulujen osalta englannin tai ruotsinkielisten koulujen osalta suomen opiskelun aloittamista aikaisemmin. Pakollisen kielen varhentaminen ei yksin laajenna kielivarantoa, vaan myös valinnaisten kielten opiskelumahdollisuuksia on tuettava. Siksi opetuksen järjestäjiä tulee tukea varhentamisen, kielivalikoiman ja kielipolkujen suunnittelussa niin, että ne voivat tarjota varhaiskasvatuksesta eteenpäin monipuolisesti myös tällä hetkellä vähemmän opiskeltuja vieraita kieliä. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että ensimmäisellä luokalla alkavan kielen opetus annetaan oppilaan lähikoulussa.

3. Valinnainen A2-kieli

Muistiossa ei mainita vapaaehtoista A2-kieltä, joka nykyisen opetussuunnitelman mukaan arvioidaan samoin kriteerein kuin A1-kieli.

A2-kielen opetus on keskittynyt suurimpiin kuntiin ja taajamiin, mikä lisää koulutuksen epätasa-arvoa. SUKOLin mukaan tilanne voitaisiin korjata säätämällä opetuksen järjestäjille velvollisuus tarjota vähintään yhtä vapaaehtoista A2-kieltä. Ryhmien muodostuminen edellyttäisi riittävän pientä opetusryhmän minimikokovaatimusta. A2-kielen oppimäärään tulee lisätä kaksi vuosiviikkotuntia, ja oppimäärän tulisi alkaa 3. vuosiluokalta. Tällöin A1- ja A2-kielten opiskelijoiden taitotaso ei eriydy liikaa ja opetussuunnitelman tavoitteet ja päättöarvioinnin kriteerit voidaan pitää jatkossakin yhteisinä. Mikäli oppimäärien tuntimäärien ero kasvaa esitetyllä tavalla, on vaikea perustella oppilaiden mahdollisuutta vaihtaa A1-kieli A2-kieleksi kuten se on nyt päättöarvioinnissa ollut mahdollista.

Lausunnon tiivistelmä:

1. Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry suhtautuu myönteisesti A1-kielen varhentamiseen. Se vahvistaa kieltenopetuksen ja kielikasvatuksen merkitystä osana lapsen ja nuoren oppimista ja kasvua. Liitto pitää erityisen positiivisena sitä, että varhentaminen koskee kaikkia oppilaita eikä vapauttamista pidetä suositeltavana. Hanke lisää myös kieltenopiskelun alueellista tasa-arvoa, kun kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua varhennettuun kieltenopetukseen.

2. Muistiossa on taloudellisten vaikutusten perusteena käytetty luokanopettajien palkkaa, mikä ei SUKOLin mukaan ole perusteltua. A1-kielen opettajan tulisi olla myös 1. ja 2. luokalla kieltenopettaja tai kieliin erikoistunut luokanopettaja kuten useissa onnistuneissa varhentamishankkeeseen osallistuneissa kunnissa. Liiton mukaan kyse ei ole kelpoisuudesta vaan asiantuntijuudesta.

3. Muistiossa ei mainita vapaaehtoista A2-kieltä, joka nykyisen opetussuunnitelman mukaan arvioidaan samoin kriteerein kuin A1-kieli. A2-kielen oppimäärään tulee lisätä kaksi vuosiviikkotuntia, ja oppimäärän tulisi alkaa 3. vuosiluokalta. Tällöin A1- ja A2-kielten opiskelijoiden taitotaso ei eriydy liikaa ja opetussuunnitelman tavoitteet ja päättöarvioinnin kriteerit voidaan pitää jatkossakin yhteisinä.

Helsingissä 10.8.2018

Sanna Karppanen
Puheenjohtaja
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry