9.-luokkalainen, ole ylpeä kielipääomastasi

Paljon onnea teille, rakkaat 9.-luokkalaiset! Olette rakentaneet itsellenne omalla työllänne upean kielipääoman, joka on teille mittaamattoman arvokasta tulevaisuuden opinnoissanne ja työpaikoissanne. Nyt tässä juhlassamme saatte jokainen saksan Wortmeister-diplomin juhlistamaan tätä pääomaa. Olkaa ylpeitä kielitaidostanne!

Näillä sanoilla aloitin 9. luokan saksan ryhmäni Wortmeister- eli Sanamestari-juhlan tammikuun lopussa. Olen opettanut tämän ryhmän oppilaita 3. luokasta alkaen, ja nyt oli vihdoin aika juhlistaa yhteistä matkaa diplomeilla ja juhlalla. Diplomin saadakseen oppilaat laativat itselleen 100 sanan sanakokeen, jota he saivat tehdä projektiviikkojen aikana jokainen omaan tahtiinsa. Oppilaat tutkivat ensin eri aihepiirien sanastoja ja valitsivat sanat kokeeseensa niistä sanoista, jotka he olivat unohtaneet ja joita he pitivät tärkeinä osata. Suosituimpia aihepiirejä ovat vuodesta toiseen vapaa-aika, harrastukset, ruoka, koulu ja luonto. Wortmeister-kokeen sanat ovat substantiiveja. Verbeistä ja adjektiiveista oppilaat tekevät tehtäviä ja myös joitain projekteja projektiviikkojen aikana.

Diplomikoe ja projektiviikot

Vuosia sitten aloin miettiä, millä keinoilla saisin 9. luokan päättövaiheen oppilaat arvostamaan peruskoulun aikana omalla työllään hankkimaansa upeaa kielipääomaa. Keksin diplomikokeen erään 9. luokan ryhmäni sanakokeen aikana: miksi opettajan pitäisi aina valita kokeen sanat itse, senhän voivat oppilaatkin tehdä. Lähdin kokeilemaan itse tehtyjä sanakokeita tämän ryhmän kanssa, ja siitä jalostui 100 sanan diplomikoe. Totta kai diplomit jaetaan juhlavasti omassa kielijuhlassa. Jokainen oppilas saa oman diplominsa luokan edessä aplodien kera, ja lopuksi kuunnellaan musiikkia ja syödään herkkuja. Juhla saa oppilaat arvostamaan omaa kielipolkuaan ja saavuttamaansa kielitaitoa.

Projektiviikot aloitin 9.-luokkalaisteni kanssa samoin jo vuosia sitten, ja niiden päätavoitteena on motivoida opiskelemaan saksaa monipuolisesti. Projekteja saa tehdä yksin, parin kanssa tai pienessä ryhmässä. Vakioaiheita ovat oman harrastuksen esittely ja sen sanaston laadinta saksaksi, saksankielisen alueen kaupungin esittely sekä musiikkikappaleen ja sen esittäjän tai bändin esittely. Kappaleeseen laaditaan sanasto, ja myös sen teema esitellään saksaksi. Laulajia ja bändejä oppilaat etsivät mielellään eri sivustoilta. Verbiprojektissa oppilaat valitsevat 10 itselleen tärkeintä verbiä ja kirjoittavat niistä lauseita eri aikamuodoissa ja moduksissa. Suullisista projekteista oppilaille kiinnostavin on reagointitehtävä, jossa saa näyttää, kuinka hyvin hallitsee keskustelussa tarvittavia fraaseja saksaksi. Oppilaat saavat myös ideoida itse projektiaiheita, esimerkiksi jonkin saksalaisen tuotteen esittely ja jalkapalloaihe (seuran ja stadionin esittely) ovat oppilaiden ideoita.

Minä ja saksa

Diplomin ja projektitöiden lisäksi olen kehitellyt vuosien aikana Minä ja saksa -esseen, jonka teetän päättövaiheen oppilaillani toukokuun aikana. Pyrin joka lukuvuosi siihen, että 9. luokan saksan oppilaani tekevät kaikki saksan kokeensa ja projektinsa toukokuun alkuun mennessä valmiiksi. Sen jälkeen heillä on aikaa muiden aineiden päättökokeisiin, ja saksan tunneilla on vuorostaan hyvin aikaa reflektoida peruskoulun saksan kielipolkua Minä ja saksa -esseetä kirjoittaen.

Essee kirjoitetaan suomeksi, ja sen päätavoitteena on pohtia omaa saksan kielitaitoa kielen eri osaamisalueilla: mitä kaikkea kivaa on oppinut saksasta, ja mikä taasen on tuntunut vaikealta. Lisäksi tehtävänä on miettiä omaa saksan kielen opiskelun tulevaisuutta: mitä hyötyä saksan osaamisesta on jatko-opinnoissa ja työelämässä. Oppilaat saavat pohtia esseen kysymyksiä pareittain tai ryhmissä, ja silloin viriää useasti erittäin pitkiä ja syvällisiä keskusteluja. Joka vuosi herkistyn yhtä paljon näitä oppilaideni esseitä lukiessa: miten ihania yhteisiä muistoja meillä onkaan, ja miten lopulta opittiin vaikealtakin tuntuvat kielioppiasiat, kun sitkeästi harjoiteltiin. Nämä esseet ovat opettaneet minua arvostamaan oppilaitani ja heidän saavutuksiaan.

Kirjoittaja Kirsi Aaltonen-Kiianmies on onnellinen yhtenäiskoulun saksan opettaja, joka on erittäin ylpeä oman ysin ryhmänsä oppilaista.