9.12.2024 Lausunto perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry kiittää pyynnöstä lausua hallituksen esityksestä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista HE 114/2024

Yleistä

1. Ryhmäkokojen ja käyttäytymisen tuen haasteet

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry korostaa, että suurten ryhmäkokojen vaikutus oppilaiden kuormittumiseen ja käyttäytymisen häiriöihin on huomattava. Ryhmäkohtaisen tuen toteuttaminen erityisesti suurissa ryhmissä vaikeuttaa oppimisympäristön hallintaa ja oppilaiden yksilöllistä tukemista. On keskeistä, että ryhmäkokojen pienentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja että ryhmäkohtaiset tukitoimet saavat riittävät resurssit.

2. Resurssien ja ohjeistuksen selkeys

Lakiesityksessä ehdotettu 0,122 tuntia oppilasta kohden ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin edellyttää kansallisesti yhtenäistä ja selkeää ohjeistusta. SUKOL kysyy, onko tarkoitus, että koulut joutuvat allokoimaan nämä tunnit nykyisestä tuntikehyksestä, vai onko tarkoitus tarjota lakiesityksen mukaisesti lisäresurssia. Tämän epäselvyys vaarantaa tukitoimien tehokkaan toteutuksen.

3. Erityisopettajien rooli ja tehtävien jakautuminen

Lakiesityksessä erityisopettajien ja erityisluokanopettajien tehtävät ja rooli muun opetuksen yhteydessä jäävät osittain epätarkoiksi. On epäselvää, miten samanaikaisopetus tai erityisopettajan siirtyminen pienryhmän kanssa eroaa yleisestä tukiopetuksesta. Tarvitaan tarkempia määritelmiä erityisopettajan roolista osana ryhmäkohtaisia ja oppilaskohtaisia tukimuotoja sekä kelpoisuusvaatimusten selkeyttämistä.

4. Oppilaskohtaiset tukipäätökset

Oppilaskohtaisten tukipäätösten kriteerit ovat epäselvät erityisesti suhteessa viiden oppilaan rajaan. On tärkeää varmistaa, ettei paikallisesti synny merkittäviä poikkeamia kriteerien tulkinnassa ja että kansallinen ohjaus on riittävää yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Myös tilanne, jossa useilla oppilailla on ajoittainen tarve avustajapalveluihin, tulee ottaa huomioon ilman, että viiden oppilaan raja ylittyy kohtuuttomasti.

5. Erityisluokkatarpeen kasvu ja käyttäytymisen häiriöt

Lakiesityksessä on epäselvää, miten erityisluokkatarpeen kasvu estetään, jos käyttäytymisen haasteet eivät voi olla oppilaskohtaisen tuen päätöksen perusteena. Tämä voi johtaa tarpeettomiin erityisluokkapaikkoihin, mikä ei edistä inkluusiota. Selkeä kytkös oppilaskohtaisen tuen ja erityisluokkien välille on tärkeää, jotta käyttäytymisen tukeminen on systemaattista.

6. Kansallisen ohjauksen rooli

Lakiesityksessä paikallisesti päätettävien asioiden osuus on huomattava. SUKOL korostaa, että kansallisen ohjauksen tulee varmistaa tukitoimien tasa-arvoinen toteutuminen kaikissa kunnissa ja kouluissa. Kansallisen ohjauksen puute voi johtaa merkittäviin alueellisiin eroihin tuen toteutuksessa, mikä vaarantaa oppilaiden yhdenvertaisuuden.

7. Kieltenopetuksen erityistarpeet

SUKOL ry muistuttaa, että vieraiden kielten oppiminen vaatii usein erityistukea kuten opetuskielen ja vieraan kielen opetuksen tukitoimien yhteensovittamista. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tarpeet korostuvat erityisesti. On tärkeää, että lakiesitys tunnistaa kieltenopetuksen erityistarpeet ja turvaa niihin riittävät resurssit.

8. Ruotsinkielisen opetussuunnitelman laatu

Ruotsinkielisen opetussuunnitelman kielen laatu on heikko, ja se jättää runsaasti tulkinnanvaraisuuksia. SUKOL ry ehdottaa, että opetussuunnitelman kieli tarkistetaan ja varmistetaan sen selkeys ja johdonmukaisuus, jotta ruotsinkielisten oppilaiden oikeudet tasavertaiseen opetukseen toteutuvat.

Lukukohtaisia huomioita

Luku 4:

”Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt” tulee täsmentää ja kuvata selkeästi. Jää myös epäselväksi, miten S2-oppilaille taataan oppilaan oikeus tukeen tasavertaisena yhteisön jäsenenä toimimiseen.

Muilta osin SUKOL ry yhtyy Karvin huomioihin tästä luvusta.

Luku 5:

Toiminta-alueittain tapahtuva opetus tulee täsmentää selkeästi ja samoin se, kuinka laajasti tätä tullaan toteuttamaan yleisopetuksessa, sekä vaikutukset perusopetuksen toteuttamiseen. Mikäli tällä haetaan eheyttävää kokonaisopetusta myös yläkouluun, onko tavoitteena muuttaa yläkoulu luokanopettajavetoiseksi toiminta-alueopetuksella perustellen? Tämän liittyvä viittaus on luvussa 5 sivulla 2. Vai onko kyseessä käytännössä erityisluokkapaikka, joka halutaan sanoittaa toisin? Ei tule sivuuttaa sitä, että yläkoulusta alkava aineenopetus on ollut suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus siinä missä opettajan pedagoginen vapauskin.

Luku 6:

Luvussa 6.2 korostettu oppilaiden kielellisen osaamisen huomioiminen on tärkeä lisäys opetussuunnitelman perusteisiin. Vieraiden kielten opettajat korostavat, että kielellisen osaamisen arviointia tulisi täsmentää ja selkeyttää, jotta opettajilla on yhtenäinen käsitys siitä, miten kielitaito vaikuttaa oppilaan kokonaisarviointiin. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon sekä suullinen että kirjallinen kielitaito sekä kielelliset erityistarpeet kuten oppilaiden kielten moninaisuus ja eritasoinen kielitaito.

On epäselvää, miten vedetään raja oppilaskohtaisia tukitoimia saavan ja rajatun oppimäärän mukaan opiskelevan oppilaan välille.

Oppilaskohtaisia tukitoimia saava oppilas = entinen erityisen tuen oppilas

Rajatun oppimäärän mukaan opiskeleva = päättöarviointiin 5 tähtimerkillä

Tavoitekokonaisuuksittain etenevä opiskelu arvioidaan sanallisesti välitodistuksissa = todistusmalleja täytyy muuttaa, koska sanallisen arvioinnin skaalan tulee olla näkyvillä

Hyvää tässä on selkeästi määritellyt toiminta-alueet sekä niiden opetuksen tavoitteet ja sisältö. On epäselvää, kuinka paljon tähän tarvitaan jatkokoulutusta, eikä tätä arvioitu esityksessä.

Luku 7:

Luvussa 7.1 esitettyjen joustavien opetusjärjestelyjen määrittely on tärkeää myös vieraan kielen opetuksessa. Kielellisten erojen ja oppimistarpeiden huomioiminen edellyttää joustavaa lähestymistapaa ja riittäviä resursseja, erityisesti silloin, kun oppilas tarvitsee yksilöllistä tukea kielten oppimisessa. Opetussuunnitelman perusteissa tulisi selkeästi määritellä, kuinka oppilas voi saada tarvitsemansa tuen ja miten resurssit jakautuvat eri opetustilanteissa.

Luvun 7.3 yleinen tukiopetus:

Oppituntien yhteydessä ryhmälle annettavan yleisen tukiopetuksen määrittely on epätarkkaa.  Katsoisimme, että kyseessä on laadukas peruspedagogiikka emmekä näe tarvetta nimetä tätä tukiopetukseksi.

Luvun 7.4 Oppilaskohtaiset tukitoimet:

On epäselvää, millainen aika on ”viipymättä”. Selkeät aikarajat olisivat tässä suotavammat sekä sen huomioiminen, mikä on arjessa realistista. Oppilaskohtaisia tukitoimia on avattu kiitettävästi.

Luku 7.10:

Luvun 7.10 mukainen paikallinen päätöksenteko pienryhmien ja erityisluokkien muodostamisessa on tärkeää myös kieltenopetuksessa. Pienryhmät voivat tarjota intensiivisempää tukea kielen oppimisessa, erityisesti silloin, kun oppilaat tarvitsevat yksilöllisempää opetusta. Kriteerien pienryhmien ja erityisopetuksen muodostamiselle tulisi olla selkeästi määriteltyjä, ja niiden perusteella päätöksiä tulisi tehdä myös vieraan kielen opetuksessa.

Muita huomioita

Opetussuunnitelman laadunhallinta ja kehittäminen

Karvin huomiot opetuksen järjestäjän laadunhallinnan ja toimintajärjestelmien kehittämisestä ovat tärkeitä myös vieraan kielen opetuksessa. Opetussuunnitelman perusteissa tulisi huomioida, kuinka opetuksen järjestäjät voivat tukea vieraan kielen opettajien ammatillista kehitystä ja varmistaa, että kieltenopetuksen laatu täyttää asetetut vaatimukset. Tämä voi sisältää säännöllistä arviointia ja palautteen keräämistä opetuksen toteutuksesta sekä opettajien välistä yhteistyötä ja osaamisen jakamista.

Tuen riittävyys ja seuranta

Karvin ehdotus, että oppilaskohtaisten tukitoimien riittävyyttä tulisi arvioida joustavasti myös lukuvuoden aikana, on tärkeä myös vieraan kielen opetuksessa. Kielten opettaminen voi kohdata erityisiä haasteita, kuten oppilaiden kielitaitotason eroista johtuvia vaikeuksia. Siksi on tärkeää, että tukitoimia arvioidaan jatkuvasti ja että tarvittaessa tehdään muutoksia opetuksessa ja tuessa. Tämä auttaa varmistamaan, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen kielen oppimisessa koko lukuvuoden ajan.

Karvin lukuja 4–7 koskevat huomiot, joihin SUKOL ry yhtyy:

Luvut 4–7

• Karvi pitää lukuun 4.1 tehtyjä toimintakulttuuria koskevia täsmennyksiä osuvina ja tarpeellisina, mutta toivoo selkeämpää määrittelyä johtamiseen ja toiminnan systemaattiseen kehittämiseen liittyvistä rehtorin ja opetuksen järjestäjän vastuista.
• Luvuissa 4.2.3 ja 4.3.2 olisi toivottavaa tarkastella yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämistä mm. opettajien ja koulunkäynninohjaajien tekemän yhteistyön ja yhteisopettajuuden merkityksen näkökulmasta.
• Luvussa 4.2.4 tulisi konkreettisemmin avata, miten kielitietoista opetusta voitaisiin edistää opetustyön arjessa.
• Luvussa 4.5 Karvi ehdottaa paikallisesti päätettävien tavoitteiden lisäksi esitettäväksi kysymyksiä tavoista, joilla kouluissa niihin vastataan.
• Luvussa 5.4.3 Karvi pitää tärkeänä sitä, että mahdollistetaan myös lahjakkaiden oppilaiden joustava ja laajojen sisältöalueiden opiskelu sekä muita nopeampi eteneminen kaikilla vuosiluokilla.
• Luvussa 5.4.3 Karvi pitää tarpeellisena mainintaa siitä, että oppilaalle laadittavaa suunnitelmaa tulee tarkistaa useammin kuin kerran lukuvuodessa, jotta tarjottavaa tukea voitaisiin muuttaa nopeasti, mikäli oppilaan tarpeet sitä edellyttävät.
• Luvun 5.4.7 toisessa kappaleessa olevaa tekstiä Karvi pitää epäselvänä suhteessa otsikkoon perusopetuksen poikkeavasta järjestämisestä.
• Karvi pitää luvussa 6.2 olevaa oppilaiden kielellisen osaamisen huomioimista tärkeänä lisäyksenä opetussuunnitelman perusteisiin mutta katsoo, että kielellisen osaamisen arviointia tulisi opetussuunnitelman perusteissa vielä avata ja täsmentää, jotta opetusta arvioivilla olisi yhtenäinen näkemys kielitaidon vaikutuksesta arviointiin.
• Luvun 7.1 alussa olisi hyvä täsmentää, mitä opetussuunnitelmassa mainitut erilaiset joustavat opetusjärjestelyt ovat.
• Karvi pitää tärkeänä luvussa 7.2 olevaa kohtaa, joka koskee opetuksen järjestäjän vastuuta opetusjärjestelyjen resursoinnista, suunnittelusta, toteutuksesta ja vaikuttavuuden arvioinnista. Näiden toteutumiseksi olisi tärkeää varmistaa myös tukeen liittyvät seurannan menettelytavat paikallisen opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä.
• Luvussa 7.3 todetaan, että ryhmäkohtaisten tukimuotojen toteuttamisessa opettajien tulee tehdä suunnitelmallista yhteistyötä. Opettajien yhteissuunnitteluun varatun ajan ja muun resursoinnin huomioimista olisi toivottavaa tuoda esiin myös opetussuunnitelman perusteissa.
• Luvussa 7.3 olisi tärkeää määritellä, mitä tarkoitetaan ”joustavasti ryhmämuotoisesti” -käsitteellä. Karvi pitää oppilaiden tuen saannin näkökulmasta valitettavana lain linjausta jättää ryhmäkoko rajaamatta.
• Luvussa 7.3.1 voisi selventää tai ohjeistaa, miten opettajan tulee antaa yleistä tukiopetusta, jos sitä antaa ensisijaisesti luokan- tai aineenopettaja yksin tuntien aikana. Tekstiä voi nykyisellään tulkita siten, että opettaja voi yksin antaa oman oppituntinsa aikana tukiopetusta oppilaalle. Karvi katsoo, että tekstin nykyinen muotoilu ei turvaa riittävästi oppilaan oikeutta saada tarvitsemaansa tukea.
• Karvi ehdottaa, että luvussa 7.4.2 tai luvussa 7.10 mainittaisiin, että oppilaan tuen näkökulmasta tukitoimien riittävyyttä olisi mahdollista arvioida joustavasti myös lukuvuoden aikana, esimerkiksi lukukausittain oppimisen ja osaamisen arvioinnin yhteydessä.
• Karvi esittää, että oppilaskohtaisten tukitoimien toteuttamista koskevan suunnitelman sisällön lisäksi Opetushallitus linjaisi, kenellä on suunnitelmien seuranta- ja arviointivastuu vuosiluokilla 1–6 ja 7–9.
• Karvi pitää tärkeänä linjata opetussuunnitelman perusteissa, millaisilla henkilöstöresursseilla oppilaiden saama opetus ja tuki on mahdollista toteuttaa niissä ryhmissä, joissa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä ylittää suositellut ryhmäkoot.
• Karvi pitää onnistuneena opetussuunnitelman perusteisiin lisättyä lukua 7.9. Tuen jatkumoon liittyvän tiedonsiirron osalta olisi kuitenkin toivottavaa selventää, mitkä tahot ovat missäkin nivelvaiheissa vastuussa tiedon siirtymisestä.
• On hyvä, että luvussa 7.10 on määritelty ryhmäkohtaisten tukimuotojen toteuttamisen ja riittävyyden arvioimisen paikalliset periaatteet, käytännöt ja vastuut. Karvi esittää, että niiden lisäksi kirjataan myös vastaavat kohdat oppilaskohtaisten tukitoimien toteuttamisen ja riittävyyden osalta. Samoin pienryhmien ja erityisluokkien kohdalla olisi paikallisesti päätettävissä asioissa syytä tarkastella koon lisäksi kriteereitä, joiden perusteella niitä muodostetaan, ja sitä, milloin oppilas siirtyy pienryhmään tai erityisopetukseen.

Yhteenveto

Lakiesityksessä ja opetussuunnitelman perusteissa esitetyt muutokset ovat tärkeitä myös vieraan kielen opetuksen kannalta. On tärkeää, että kielitietoisuus, opettajien yhteistyö ja oppilaiden kielellinen tuki otetaan huomioon opetussuunnitelman kaikilla tasoilla. Opetussuunnitelman perusteet tarjoavat mahdollisuuden kehittää kieltenopetusta, mutta myös käytännön tuki, kuten resursointi, joustavat opetusjärjestelyt ja jatkuva arviointi, ovat keskeisiä oppilaiden kielitaidon ja muiden taitojen kehittymisen kannalta. Oppilaan tuen uudistaminen perusopetuksessa tulee olemaan suuri työ. Kysymyksiä herättää mm., miten arvioidaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti ja milloin ryhmätuki ei riitä vaan tarvitaan oppilaskohtaista tukea. Myös työajan riittävyyteen on suhtauduttava kriittisesti tämän esityksen seurauksena: millä työajalla luokanopettajat ja -ohjaajat ehtivät jatkuvasti seurata ja toisaalta taata oppilaalle viipymättä oppilaskohtaista tukea? Lisäkysymyksenä on, paljonko opettajat saavat tähän koulutusta ja perehdytystä ja kuinka moni opettaja jää vaille mitään perehdytystä. Miten yksittäisten oppilaitosten tasolla varmistetaan, että kaikki luokanopettajat ja -ohjaajat hoitavat velvollisuutensa, jotta todella ollaan tasavertaisessa asemassa valtakunnallisesti tai jopa kunnan ja koulun sisällä? Yhdymme myös Karvin huomioon, että lakiesityksessä ja opetussuunnitelman perusteissa oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteuttamista ja edellytyksiä tulisi tarkastella vuosiluokilla 1–6 ja 7–9 erikseen ja koulunkäynnin tukeen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, ei vain oppimisen tukeen kuten tässä hallituksen esityksessä. Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry katsoo, että aikataulu valmistelulle on liian hätäinen, mikäli perusteluonnosten viimeistelyssä aiotaan täysimääräisesti huomioida saatu lausuntopalaute ja opetuksen järjestäjien on tehtävä vaadittavat muutokset paikallisiin opetussuunnitelmiin kevään 2025 aikana.