12.3.2025 Lausunto viitekehyksen tuomisesta osaksi yo-kokeiden arviointia

Lausuntopyynnön diaarinumero: OPH-778-2025

Ylioppilastutkintolautakunta on valmistellut kuvauksen, joka yhdistää ylioppilastutkinnon vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen kokeiden arvosanat eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) taitotasoihin. Tavoitteena on tarjota selkeämpi käsitys siitä, miten ylioppilastutkinnon arvosanat vastaavat EVK:n määrittelemiä kielitaidon tasoja. Tämä helpottaa opiskelijoiden siirtymistä korkeakouluihin ja työelämään.

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n näkökulmasta hanke on tervetullut ja tarpeellinen. Se tarjoaa konkreettisen viitekehyksen, jonka avulla voidaan arvioida opiskelijoiden kielitaitoa yhtenäisesti ja läpinäkyvästi. Tämä yhtenäisyys auttaa opettajia suunnittelemaan opetustaan siten, että se vastaa sekä kansallisia että eurooppalaisia standardeja ja tukee opiskelijoiden tavoitteellista oppimista. Tällä tavoin hanke tukee kieltenopetuksen yhdenmukaistamista ja läpinäkyvyyttä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

On kuitenkin tärkeää varmistaa, että arvosanojen ja EVK-taitotasojen välinen yhteys on määritelty tarkasti ja perustuu luotettavaan tutkimustietoon. Tämä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua opettajien, tutkijoiden ja Ylioppilastutkintolautakunnan välillä sekä säännöllistä seurantaa ja arviointia. Lisäksi opettajille tulee tarjota riittävästi koulutusta ja resursseja uuden järjestelmän tehokkaaseen hyödyntämiseen opetustyössä.

EVK:n hyödyntämisen merkitys

Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) käyttöönotto ylioppilastutkinnon arvioinnissa tarjoaa selkeitä hyötyjä eri sidosryhmille:

• Opiskelijat saavat paremman käsityksen omasta kielitaidostaan suhteessa kansainvälisiin standardeihin, mikä helpottaa jatko-opintoihin ja työelämään siirtymistä.
• Korkeakoulut ja työnantajat voivat tunnistaa opiskelijoiden kielitaidon entistä täsmällisemmin ja vertailukelpoisemmin.
• Opettajat voivat hyödyntää EVK:n tasokuvauksia opetuksen suunnittelussa ja arvioinnissa, mikä mahdollistaa yhtenäisemmät tavoitteet ja pedagogiset ratkaisut.

EVK-tasojen määrittelyn tarkkuus ja luotettavuus

On ensiarvoisen tärkeää, että ylioppilastutkinnon arvosanojen ja EVK-taitotasojen välinen yhteys on määritelty huolellisesti ja perustuu tutkimustietoon sekä laajaan kokeiden ja opiskelijoiden suoritusten analyysiin. Siksi suosittelemme:

• Riittäviä pilotointitutkimuksia ja vertailuaineistoa, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen vastaavuus arvosanojen ja EVK-tasojen välillä.
• Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä määrittelyprosessissa, jotta eri koulutusasteiden toimijat voivat luottaa arvioinnin tasalaatuisuuteen.
• Säännöllistä päivitystä ja seurantaa, jotta mahdolliset muutokset kielten opetuksessa, kokeiden rakenteessa ja osaamistavoitteissa voidaan ottaa huomioon.

Haasteet ja huomioon otettavat tekijät

Vaikka EVK:n hyödyntäminen tuo mukanaan monia etuja, on tärkeää tiedostaa myös mahdolliset haasteet ja kehityskohteet:

• Eri kielten ominaispiirteet: Eri kielet kehittyvät eri tavalla, ja esimerkiksi produktiivisen taidon arviointi voi vaihdella merkittävästi kielestä toiseen.
• Arvosanojen porrastuksen haasteet: Esimerkiksi B2- ja C1-tasojen välisen rajan asettaminen voi olla vaikeaa, ja tämä voi vaikuttaa opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksiin. Vastaavuus A-englannin B2.1-tason ja arvosanan M välillä on nähdäksemme hyvä.  Muissa kielissä ja varsinkin ruotsissa lautakunnan ja opettajien käsitys osaamistasosta on varsin eriävä.
• Opettajien koulutustarpeet: Opettajien on tärkeää saada koulutusta EVK:n käytöstä arvioinnissa, jotta he voivat tukea opiskelijoita mahdollisimman hyvin saavuttamaan tavoitellut kielitaitotasot.

Ylioppilastutkintolautakunta toteaa käytännön olleen siinä määrin vakiintunutta, että toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen eri oppimäärän kokeet vastaavat vuodesta 2012 alkaen opetussuunnitelman kyseisen oppimäärän mukaista tavoitetasoa. Katsomme näin olevan, ja kokeet ovat vähitellen löytäneet oikean tasonsa. Ongelma on arvioinnin puolella. Koska lyhyen ja keskipitkän oppimäärän kirjoitussuorituksen arvosteluohjeet ovat samat, on ensisijaisen tärkeää suhteuttaa kriteeristöä taitotasotavoitteeseen, joka lyhyessä kielessä on tekstien tuottamisen taidossa A2.1 ja keskipitkässä B1.1. Opettajien keskusteluissa on tullut esiin, että tässä on selkeästi ongelmia. Opettajien näkemyksen mukaan sensorit eivät välttämättä tiedä, mitä milläkin taitotasolla tulee osata, eivätkä he siksi osaa soveltaa arviointitaulukkoja oikein. Tämä näkyy siinä, että he ovat rankaisseet virheistä mutta eivät ole palkinneet taitotasoa ylittävästä osaamisesta. Tavoitetaitotasolla olevan opiskelijan tulisi saada kirjoitustehtävästä 25/33 tai vastaavasti 50/66 pistettä, ja taitotason ylittävän opiskelijan tulisi saada enemmän pisteitä. Tämä tulisi ilmaista eksplisiittisesti. On tärkeää, että edelleen nostetaan viestinnällisyys rakenteellisen osaamisen edelle. Arvostelu, jossa kokelasta rangaistaan kohtuuttomasti tavoitteena olevan taitotason ylittävien rakenteiden virheellisestä käyttämisestä, on kokelaalle epäreilua ja lannistaa opiskelijan, jonka kielitaidon kehitys on edelleen kesken. Kun viime vuosina on painotettu viestinnällisyyttä, tulkinta on joissain tapauksissa johtanut siihen, että yksinkertaisen sanavirheen on tulkittu häiritsevän viestin ymmärtämistä ja arvostelu on ollut opiskelijan kannalta kohtuuton.

Ehdotukset ja jatkotoimet

Jotta EVK:n käyttöönotto olisi mahdollisimman onnistunut ja hyödyllinen kaikille osapuolille, suosittelemme seuraavia jatkotoimia:

• Yhteistyö ja kuuleminen: Jatkuva vuoropuhelu Ylioppilastutkintolautakunnan, korkeakoulujen, opettajien ja kielten asiantuntijoiden välillä varmistaa, että määritellyt tasot vastaavat todellisuutta ja ovat pedagogisesti perusteltuja.
• Vertailututkimukset: Kansainvälisten kielitutkintojen ja ylioppilastutkinnon arvosanojen vastaavuuden säännöllinen tarkastelu, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaisuus ja vertailukelpoisuus.
• Koulutuksen kehittäminen: Opettajille on tarjottava täydennyskoulutusta EVK:n hyödyntämisestä opetuksessa ja arvioinnissa, jotta he voivat ohjata opiskelijoita tehokkaasti kohti tavoiteltuja taitotasoja.
• Joustavuus ja jatkuva arviointi: Järjestelmän tulee olla muokattavissa tarpeen mukaan, jotta se pysyy ajan tasalla ja vastaa muuttuvia kielitaidon vaatimuksia koulutuksessa ja työelämässä.

Yhteenveto

Ylioppilastutkinnon arvosanojen liittäminen eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoihin on merkittävä askel kohti kansainvälisen vertailukelpoisuuden parantamista ja yhdenmukaistamista eurooppalaisten standardien kanssa. Tämä hyödyttää opiskelijoita, opettajia ja koko koulutusjärjestelmää. Hankkeen toteuttaminen edellyttää tarkkaa tutkimuspohjaa, jatkuvaa seurantaa sekä opettajien ja muiden asiantuntijoiden osallistamista kehitysprosessiin. Oikein toteutettuna se voi merkittävästi edistää opiskelijoiden mahdollisuuksia kansainvälisissä koulutus- ja työympäristöissä.